Suomalaisten mielikuva Irakin pakolaisesta on nuori mies. Perheitäkin on tullut, mutta varsin vähän tunnettu ryhmä ovat homoseksuaaliset irakilaiset naiset. He ovat paenneet väkivaltaa ja kuolemaa, ja muutamat ovat päätyneet niinkin kauas kuin Suomeen.
Safa on alle 40-vuotias pakolaisnainen Irakista. Suomi on myöntänyt hänelle turvapaikan, ja hän kokee, että suomalaiset ovat hyviä ihmisiä. Safa kertoo, että arabit ovat uteliaita, ja uteliaisuus voi pahimmillaan olla myös pahantahtoista ja ilkeää. Kotona Irakissa Safa oli koko ajan sekä oman suvun että miehen suvun tarkkailtavana. Suomessa saa olla enemmän rauhassa, ja siitä hän nauttii.
Safalla on iloisesti tuikkivat silmät ja aikuinen ote asioihin. Hän pakeni Irakista huhtikuussa 2015 teini-ikäisen lapsensa kanssa.
”Haluan elää ilman huivia. Kun jätin huivin pois, ihmiset alkoivat puhua minulle. Se tuntuu hyvältä!”
– Menin naimisiin 20-vuotiaana. Suvut järjestivät liiton. Minä olen kuitenkin nainen, joka rakastaa naista. Poliisina työskentelevä aviomieheni näki minut naisystäväni kanssa ja uhkasi tappaa, ja siksi minun oli paettava lapseni kanssa, Safa kertoo.
Hänen lapsensa tiesi paon syyn ja sen, miten äidin asiat olivat. Kummallakin oli passi, ja Safan naisystävän ostamilla lentolipuilla äiti ja teini-ikäinen pääsivät lentämään Irakin naapurimaahan.
– Hain meille pakolaisstatusta Yhdistyneiltä kansakunnilta, mutta annoin sen suhteen periksi. Olisimme joutuneet odottamaan jopa viidestä kuuteen vuotta ennen kuin olisimme saaneet sitä kautta turvapaikan. Olimme silloin liian lähellä Irakia. Pelkäsin koko ajan, että joku saa tietää, missä olemme.
Safa ja lapsi lähtivät Lähi-idästä pitkälle pakomatkalle Eurooppaan. Suomeen he pääsivät marraskuussa 2015 ja päätyivät Lappajärven vastaanottokeskukseen.
– Siellä oli hyvä olla. Siellä oli perheitä, ja työntekijät olivat ystävällisiä. Kun Lappajärvi suljettiin, meidät siirrettiin Imatralle. Sielläkin oli hyvä olla.
Hijab jäi Imatralle
– Vastaanottokeskuksissa kaikki muslimimaista tulleet pakolaisnaiset käyttivät hijabia (huivia), Safa kertoo.
– Niin minäkin. Asuimme Imatralla vielä kolme kuukautta sen jälkeen, kun olimme saaneet turvapaikan. Kun lähdimme Imatralta, jätin huivin sinne. Haluan elää ilman huivia. Kun jätin huivin pois, ihmiset alkoivat puhua minulle. Se tuntuu hyvältä!
Safa rakastaa Suomea ja talvea.
– Tykkään, kun on kylmä. Nyt on tärkeää, että voin opiskella. Olen suomen kielen kakkoskurssilla. Haluan kokiksi. Suomen kielen ykköskurssin yhteydessä olin työharjoittelussa kirppiksellä, ja nyt haluan päästä töihin päiväkotiin.
Haastattelua tehdään suomeksi. Safa ymmärtää paljon mutta arastelee puhumista. Tulkkina keskustelussa auttaa Dallo Korhonen, joka tuli Irakista samoihin aikoihin Safan kanssa ja puhuu suomea sujuvasti. Dallo ja Safa muistavat tavanneensa toisensa ensimmäisen kerran pakomatkalla ”jossain Balkanilla”. Seuraavan kerran he törmäsivät Helsingissä kaksi vuotta myöhemmin, Pride-viikolla.
– En siellä pakomatkalla tavatessamme tiennyt, mikä Safan ja lapsen paon syy oli. Ei sellaisia kukaan uskaltanut kysyä tai kertoa muille. Pakolaisten joukossa oli paljon sellaisia, jotka suhtautuivat homoihin vihamielisesti, joten homouden takia paenneiden oli parempi olla hyvin hiljaa, Dallo Korhonen kertoo.
Suomessa Safa uskalsi osallistua Prideen, koska havaitsi, että juhliin osallistuvat ketkä tahansa eikä osallistuminen siksi ole leimaavaa. Hän ei kuitenkaan halua, että hänen tai lapsen nimet tai kasvot näkyvät somessa tai mediajulkisuudessa.
– Täällä asuvat irakilaiset voivat jakaa kuvia tai nimiä Irakissa asuville tuttavilleen, Safa sanoo.
Hänellä on Irakissa viisi siskoa ja viisi veljeä.
– Veljiä sain pelätä. Joillakin heistä on paljon vaikutusvaltaa. Yksi siskoista oli minulle läheinen. Entisestä naisystävästäni en tiedä mitään. Olen ajatellut häntä paljon. Olen pelännyt, että hän kärsi minun takiani. Ehkä hän on kuollut minun takiani. Kun mieleni on matala, menen kävelemään meren rantaan.
Kampaamo salaisena turvana
Irakissa homoseksuaaliset naiset tapasivat toisiaan tietyssä kampaamossa.
– Se oli turvapaikka minunlaisilleni naisille. Saatoimme luottaa, että kukaan ei ilmianna meitä sukulaisille tai poliisille. Naisten oli tietysti mahdotonta mennä esimerkiksi kahvilaan tai baariin. Sellainen olisi ollut syntistä ja iljettävää, arabiaksi haram.
Safa ei seuraa enää Irakin asioita, mutta Suomessa hän on havainnoinut myös politiikkaa.
– Minusta tuntuu, että politiikka on Suomessa tosi vahvaa. On monta hyvää puoluetta, kuten esimerkiksi vasemmistoliitto, sosialidemokraatit ja vihreät. Niissä puolueissa toimii myös ulkomaalaisia, ja ne auttavat turvapaikanhakijaa.
Safa tahtoo maksaa veroja heti, kun hän pääsee töihin.
– Haluan maksaa takaisin Suomelle sen, että se on auttanut minua. Olen onnellinen, että sosiaalitoimi ja Kela ovat auttaneet minua pääsemään omaan kotiin, kouluun ja opiskelemaan suomen kieltä.
Haastateltavan nimi on muutettu. Hän ei esiinny kuvissa kasvoillaan, jotta hän ja hänen nuori aikuinen lapsensa eivät joutuisi irakilaisten sukulaisten koston kohteeksi.
uutiskirje 
