Kreikan kriisi paljasti alastomasti, mitkä ovat voimasuhteet tässä maailmassa. Poliittiset päättäjät joutuivat kyhäämään viime viikonloppuna pikaisen tukipaketin. Sen kannatusta ei käytännössä testata parlamenteissa, vaan se arvioitiin riittämättömäksi markkinoilla heti maanantaiaamuna.
Osassa euromaita 110 miljardin laina yhdessä IMF:n kanssa on jo hyväksytty ja Suomenkin eduskunta joutuu tekemään päätöksen ensi keskiviikkona.
Tällä aikataululla kaikki olennainen jää selvittämättä. Puhutaan Kreikan lainoittamisesta, mutta minne miljardit todellisuudessa päätyvät? Eivät Kreikalle, vaan maata löyhin perustein rahoittaneille pankeille. Miksi pankit syytivät rahaa konkurssikypsälle maalle ja paljonko ne siitä hyötyivät? Miksi ne eivät nyt osallistu pelastustalkoisiin lainkaan? Miksi jälleen kerran voitot ovat omia, mutta tappiot yhteisiä?
Ikävintä tässä kaikessa on, että lopulta laskun maksaa kreikkalainen työmies ja -nainen.
Oma lukunsa ovat vielä kansainväliset luottoluokituslaitokset, jotka aloittivat välittömän kriisin laskemalla Kreikan lainat B-luokkaan, nostivat samalla niiden hinnan pilviin ja aiheuttivat siten euromaille 80 miljardin euron laskun. Samat laitokset pitivät roskaksi osoittautuneita amerikkalaisista maksukyvyttömien asuntolainoista laadittuja ”sijoitustuotteita” A-luokan sijoituksina vielä vähän ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Nyt samojen laitosten asiantuntemuksella heilutetaan koko Eurooppaa.
Kuten niin usein ennenkin, hätälainaa markkinoitiin aluksi ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Sen jälkeen on paljastunut muita vaihtoehtoja. Yksi varteenotettava on panna Kreikka velkasaneeraukseen heti eikä vasta piilopankkituen jälkeen, koska monien asiantuntijoiden mukaan tämä on joka tapauksessa edessä. Kreikka ei selviä millään veloistaan.
Toinen, ilmeisesti nyt menetetty vaihtoehto olisi ollut antaa IMF:n vastata koko lainoituksesta, jolloin maksutalkoisiin olisivat tulleet muutkin kuin euromaat, koska niidenkin pankeista on syydetty rahaa maahan.
Ikävintä tässä kaikessa on, että lopulta laskun maksaa kreikkalainen työmies ja -nainen. Heidän kohtuuttomista eduistaan on irvailtu toista viikkoa, mutta Euroopan unionin tilastokeskuksen Eurostatin mukaan kreikkalaisten työviikko ja keskimääräinen eläkeikä ovat pidemmät kuin EU:ssa keskimäärin.
Kreikka on väärentänyt tilastojaan ja itse suurin syyllinen kurimukseensa. Vastuu lankeaa kuitenkin nyt niille kreikkalaisille, jotka ovat vähiten syyllisiä tilanteeseen.
uutiskirje 
