Jos yhteiskunta voi pahoin, niin silloin säännön mukaisesti kärsimään joutuvat ennen muuta ne, jotka vähiten ovat voineet vaikuttaa omaan asemaansa. Viime vuosituhannen lopun laman seurauksia paikkaillaan vieläkin ja nyt taantuman kourissa ollaan jälleen tekemässä samoja virheitä.
1990-luvun alun lama näkyi pitkään muun muassa lasten huostaanottojen lisääntymisenä. Kun vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsestaan, niin edessä on viimeisenä lastensuojelun keinona huostaanotto.
Vastaanottokodit ovat jo täynnä ja sijoituskoteja ole riittävästi. Kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat tulossa ”haaskalle”. Ne ovat haistaneet helpon saaliin. Kunnat ovat tukalassa tilanteessa. Rahat ovat loppu, mutta laki edellyttää, että lapsista on huolehdittava.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Matti Rimpelä totesi viime viikolla UP-Uutispalvelun haastattelussa, että kehityskulku on samansuuntainen kuin terveyspalveluissa eli kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat löytämässä Suomesta uuden kultakaivoksen: lastenkodit.
Hän muistuttaa, että vielä kymmenisen vuotta sitten meillä oli satoja yksityisiä lääkäriasemia, mutta nyt ne ovat kahden-kolmen yksityisen pääomasijoittajan hallussa.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärät ovat koko ajan kasvaneet, mutta kunnat eivät samalla ole lisänneet laitostarjontaa. On syntynyt yksityisten yritysten markkinat. Sijoitusfirmat rahastavat suoraan sanottuna lasten hädällä. Jos sijoitusyhtiöillä pääasia on tehdä perhe- ja lastenkodeista kannattavia ja samalla voittoa sijoittajille, niin se voi johtaa laatuongelmiin ja kärsimään joutuvat jo muutenkin elämän kolhimat lapset.
Ratkaisu löytyy kunnista. Niiden olisi satsattava enemmän ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön. Monin paikoin tuntuu kuitenkin siltä, että ongelma on karannut käsistä rahapulassa. Kuntien sosiaalityön ammattilaisia ei nyt pidä syyllistää, sillä eivät hekään sentään ihan mahdottomiin pysty venymään.
uutiskirje 