Kirjailija Claes Andersson osoitti puheessaan Vanhan kirjallisuuden päivillä perjantaina Sastamalassa runon aseman ihmiselämässä.
Eikä se ole ollenkaan marginaalista, vaikka puhuja totesikin arvoituksellisesti runon hänelle itselleen olevan sekä täysin tarpeeton että absoluuttisen välttämätön.
Runous tekee sisäisen maailmamme näkyvämmäksi ja hieman todellisemmaksi.
– Runon lumo ja näyt syntyvät sanojen odottamattomista törmäyksistä ja yhteyksistä, Andersson sanoo.
Hän korosti, että runo ei ole aikaisempien kokemusten tai tunteiden tai tapahtumien toistoa.
– Runossa syntyy aina uutta todellisuutta, jota aikaisemmin ei ole edes ollut olemassakaan.
Toki runo käyttää muistin ja muistojen, lapsuuden, unien, tositapahtumien, historian, utopioiden ja logiikan rakennusaineksia. Mutta runo on kuitenkin oma todellisuutensa.
Elämää puhutteleva runo ammentaa Anderssonin mukaan voimansa usein tiedostamattomastamme.
– Se muistuttaa ilmaisultaan, rakenteeltaan ja kieleltään aika paljon unia.
Runossa on erilainen aikakäsi kuin arjen kielessä. Runossa voi samanaikaisesti olla läsnä mennyt aika ja tuleva aika ja nykyhetki. Aika on runossa sirkulaarista, ympyröivää.
– Runo ei myöskään piittaa luonnonlaeista, Andersson muistuttaa.
Runo elää kukoistuskautta
Suomalainen runo ja myös suomenruotsalainen runo elävät kukoistuskauttaan.
Aikaamme on verrattu 1950-luvun runoinnostukseen, jolloin modernismi löi itsensä läpi suomenkielisessä runossa. Andersson muistuttaa, että suomenruotsalaisessa runoudessa modernismi tulo tapahtui jo aikaisemmin, kiitos muun muassa Edith Södergranin ja Elmer Diktoniuksen.
Andersson iloitsi siitä, että meillä on nyt paljon nuoria ja nuorehkona runoilijoita, jotka ovat ammatillisesti korkeatasoisia.
Hän iloitsi siitä, että maahan on tullut paljon pienkustantamoja, jotka haluavat kustantaa runoutta, vaikka se ei ole kannattavaa.
Runon kukoistuksesta kertovat myös suositut runokaraoket ja television runoraati, jolla on runsaasti katsojia.
Andersson korosti, että runon merkitys ei ole mitattavissa myyntiluvuissa.
– Runon merkitys on syvempi ja tärkeämpi. Runo on omalla tavallaan kielen uudistaja, merkityksen tutkija, tiennäyttäjä kielessä, elävän sanan laboratorio.
Eskola ja Rajala palkittiin
Suomen tietokirjailijat ry:n Warelius-palkinnot myönnettiin kirjapäivien avajaisissa professori Antti Eskolalle ja maakuntajohtaja Pertti Rajalalle.
Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologian professorina 1966–1997 toiminut Antti Eskola on tehnyt pitkän uran tieto- ja oppikirjojen tekijänä 1960-luvulta alkaen. Hänen kirjoittamansa oppikirjat ovat olleet ainakin parin sukupolven ajan oppialojensa keskeisiä perusteoksia.
Pertti Rajala on ollut tuomassa Suomeen selkokieltä ja selkokirjallisuutta. Hän on julkaissut noin 70 selkokielistä kirjaa, joista uusin on marsalkka Mannerheimin elämäkerta.
Työn alla on Urho Kekkosen selkoelämäkerran kirjoittaminen.
Warelius-palkinnot ovat suuruudeltaan 12 000 euroa.
uutiskirje 
