Yllättävässä kesäkeskustelussa joukko taloustutkijoita esitti kysymyksen, keiden asiantuntemukseen päättäjät nojaavat talouspolitiikassa. Tutkijoiden mukaan talouspolitiikan valmistelevat, toteuttavat ja arvioivat samat henkilöt. Riippumaton arviointi puuttuu (Viikkolehti 23.7.).
Tämän keskustelun jatkeeksi oikeustieteen tohtori Jukka Kekkonen arvostelee demokratian tilaa laajemminkin. Hänen mukaansa lainvalmistelusta on tullut teatteria. Siinä etukäteen sovittu poliittinen paketti viedään läpi omatekoisella kiireellä. Asiantuntijoiden näkemyksistä ei piitata (HS 25.7.).
Kekkosen mukaan lainvalmistelun kulttuuri on muuttunut kahden viimeisimmän hallituksen aikana eli niiden pääministerin Matti Vanhasen keskeneräisistä asioista ei puhuta -linja on todella vaikuttanut ja teatteria ovat olleet tekemässä kaikki kolme suurinta puoluetta sekä vihreät.
Tulkintaa demokratian teatterisoitumisesta voi viedä eteenpäin myös päätöksentekotasolle. Eduskunta on todellisuudessa vain käsittelevinään hallituksen esitykset, sillä kaikki tietävät kaikkien esitysten menevän enemmistöhallituksen aikana läpi. Eduskunnalla ei ole todellista valtaa hylätä huonoina pitämiään esityksiä. Hallituspuolueiden puoluekuri on vahva kahle.
Aina näin ei ole ollut. Harri Holkerin hallitus (1987–1991) oli viimeinen, joka joutui neuvottelemaan joistain asioista myös oppositioryhmien kanssa, koska muun muassa pysyvien verolakien säätämiseen tarvittiin suurempi kuin yksinkertainen enemmistö. 1990-luvun alussa siirryttiin enemmistöparlamentarismiin, joka on sinänsä selkeä. Enemmistö päättää ja kantaa päätöksistään myös vastuun. Vaalikausien mittaisten enemmistöhallitusten aikana oppositio on toisaalta lähes viraton.
Päätöksenteon näennäistyminen, sekä tietysti myös poliitikkojen avuttomuus talouselämän rautaisten lakien puristuksessa, näkyvät kansan epäluottamuksena poliitikkoihin. Valittujen Palojen teettämän tutkimuksen mukaan poliitikkoon luottaa yksi kymmenestä.
Tässä ei ole aihetta minkäänlaiseen iloon eikä ilakointiin. Heikoimmassa asemassa olevien elämä riippuu poliitikkojen päätöksistä, siksi politiikka tarvitsisi paljon enemmän arvostusta. Mutta miten arvostat, kun poliitikot ovat niin voimattomia?
uutiskirje 