Jokaista mielenterveyskuntoutujaa kohden on olemassa ainakin yksi omainen. Silti vain kolme prosenttia psyykkisesti sairastuneiden läheisistä saa omaishoidon tukea saati muita omaispalveluita. Käytännössä moni heistä on omaishoitaja henkisesti erittäin raskaissa olosuhteissa.
Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Minna Sirnö on huolissaan ensi vuoden budjetista. Kun valtio kiristää ja kunnat leikkaavat muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista, tähänkin asti ilman riittävää taloudellista tukea ja palveluja jääneet omaiset kärsivät.
Sirnön mukaan tilanteeseen on odotettu parannusta toista hallituskautta. Edes Sata-komitea ja siitä poikineet aloitteet eivät kuitenkaan poista omaisten epäyhdenvertaista kohtelua tai suoranaisia laiminlyöntejä.
”Omaisille lisää vastuuta”
– Seuraavina vuosina raju laitospaikkojen ja avopalvelujen supistaminen uhkaa siirtää yhä enemmän ammattilaisuutta vaativaa hoito- ja hoivatyötä koteihin omaisten kannettavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa kuntoutujien ja omaisten suoranaista heitteillejättöä, kun talouskriisin kanssa kamppailevilta kunnilta ei löydy varoja riittäviin tukipalveluihin, sanoo maanantaina tilanteeseen Lappeenrannassa ja Imatralla tutustunut Sirnö.
Hänen mukaansa Etelä-Karjalan kunnilla on vaikeuksia selvitä edes nykyisistä tehtävistään, saati parantaa omaisille tarkoitettuja tukiverkkojaan.
– Ensi vuosi tulee olemaan rankkaa kaikille omaisille. Mutta erityisen paha se on mielenterveyskuntoutujien omaisille. Taloudellinen ahdinko näkyy aina henkisen hyvinvointimme heikentymisenä. Jo nyt joka neljännellä aikuisella on mielenterveydellisiä ongelmia.
Järkevää kansantaloutta
Sirnöstä omaisiin satsaaminen on myös järkevää kansantalouden hoitoa. Tutkimusten mukaan ilman tukea jääneiden mielenterveyskuntoutujien omaisilla on moninkertainen riski itse sairastua muun muassa kallista hoitoa vaativiin stressiperäisin sairauksiin ja masennukseen kuin väestöllä keskimäärin.
– On moraalisesti väärin, että yksi sairausryhmä jätetään vuosi toisensa jälkeen kokonaan omaishoidon tuen ulkopuolelle. Yhtä väärin on uhrata omaisten terveys lyhytnäköisen julkisen taloudenhoidon seurauksena, Sirnö toteaa.