Marras-joulukuun vaihteessa 1999 Seattlessa Maailman kauppajärjestö WTO:n huippukokous sai vastaansa kymmenientuhansien ihmisten mielenosoitukset. Siitä alkoi uuden maailmanlaajuisen kansalaisliikkeen nousu parrasvaloihin.
Maailmantalouden epäoikeudenmukaisuuksiin pureutuvaa liikettä nimitettiin Suomessa ensin globalisaation vastaiseksi, sitten globalisaatiokriittiseksi. Nyt tutkija Tuomas Ylä-Anttila käyttää yksinkertaisempaa termiä globalisaatioliike.
– Se on globaali liike, joka nostattaa keskustelua globalisaatiosta. Se ei välttämättä ole globalisaation puolesta tai sitä vastaan, hän perustelee.
Jos liikkeen vaatimukset olisi toteutettu, ei olisi tullut näin pahaa kriisiä.Yhtäkkiä tuli liike, joka sanoi, että toisenlainen maailma on mahdollinen.Aika vähän on enää poliitikkoja, jotka sanoisivat, ettei finanssisektorin sääntelyä tarvitse lisätä ollenkaan.
Ylä-Anttilan lauantaina Helsingin yliopistossa tarkastettava sosiologian alaan kuuluva väitöskirja on nimeltään Politiikan paluu: Globalisaatioliike ja julkisuus. Ylä-Anttila on selvittänyt globalisaatioliikkeen merkitystä Suomessa erityisesti poliittisen julkisuuden kannalta. Hän osoittaa vääräksi yleisen näkemyksen, että liike olisi ollut vain marginaalinen. Se päinvastoin johdatteli yhteiskunnallista keskustelua merkittävästi.
– Suuret mielenosoitukset Seattlessa, Göteborgissa, Genovassa ja Attacin perustaminen Suomessa olivat keskeisessä osassa globalisaatiokeskustelun tuomisessa Suomeen.
– Liikkeen vaatimukset saivat hyvin paljon vastakaikua. Vasemmistopoliitikoista Kansainvälisen kauppakamarin Suomen osastoon kaikki sanoivat, että jotain täytyy tehdä globaalin talouden säätelemiseksi. Siitä, mitä pitää tehdä, he olivat tietysti vähän eri mieltä.
Tuomas Ylä-Anttila: Politiikan paluu: Globalisaatioliike ja julkisuus. Vastapaino 2010.Laaja Tuomas Ylä-Anttilan haastattelu julkaistiin Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 3.9. Väitöstilaisuus Helsingin yliopiston päärakennuksen Pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33) la 4.9. klo 10.
lehti 