Korkeampi koulutus, tulot ja ammattiasema ennustavat suurempaa aktiivisuutta harrastaa vapaa-ajan liikuntaa, työmatkaliikuntaa tai kuntoliikuntaa. Tämä selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta.
Pienituloiset aikuiset olivat fyysisesti passiivisia niin vapaa-ajallaan kuin työmatkalla vuosina 1978–2002. Matalan ammattiaseman naiset olivat kuitenkin aktiivisia työmatkaliikkujia.
Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet vanhimpien, vuosina 1913–1952 syntyneiden ikäluokkien liikunnassa. Heidän työhön ja työmatkoihin liittyvä fyysinen aktiivisuutensa vähentyi, mikä voi johtua esimerkiksi työelämästä poisjäämisellä. Samalla he kuitenkin harrastivat vapaa-ajallaan liikuntaa yhä enemmän.
Tutkimuksen mukaan vähän liikuntaa harrastaviin riskiryhmiin kuuluvat matalan sosioekonomisen aseman aikuiset ja myös heidän lapsensa. Tutkijat suosittavat yhteiskuntaa tukemaan lasten ja pienituloisten aikuisten liikuntaa.
THL:n väestötutkimusaineistoista saadut tutkimustulokset on julkaistu Liikunta & Tiede -lehdessä. Artikkelissa kerrotaan suomalaisten liikuntatottumusten muutoksista vuosina 1972-2002 ja liikuntaa selittävistä sosioekonomisista eroista.
uutiskirje 
