Rauno Jääskeläisen kolmas sotaromaani Laguksen nuolet perustuu hänen savottakämpillä kuulemiinsa isänsä Tauno Jääskeläisen sotakaverien kertomiin juttuihin. Tai romaanin, tietokirjan ja vielä jonkin vaikeasti määriteltävän risteyshän teos on. Paljon sota-aiheisia tietokirjoja ja sotaromaaneja lukeneena ei ole ennen tullut vastaan näin erikoista tapausta.
Kirjassa seurataan kenraali Ruben Laguksen johtaman panssaridivisioonan sotatietä jatkosodassa talvesta 1942 Kannaksen suurhyökkäykseen ja vielä Lapin sotaan asti. Teoksen päähenkilöt ovat Pyhäjärven korpimökeistä sotaan kutsutut Tauno ja sotilaskurin vakituinen vastustaja Frans eli Ransu.
Laguksen nuolet etenee hypähdellen tilanteesta toiseen niin, että lukija ei aina pysy kärryillä edes siitä, missä vuodessa mennään. Romaanimaista kerrontaa katkovat dokumentaariset osuudet, tietokirjamaiset katsaukset ja lainaukset Kansa taisteli -lehdestä.
Ratkaisuus voi suhtautua kahtalaisesti. Ensimmäinen ajatus on, että kirjan toimittamisessa on hutiloitu perusteellisesti.
Toinen, että juuri tällaisena se pitikin julkaista. Tilanteesta toiseen ilman selkeää linjaa eteneminen muistuttaa veteraanien juttuja, jollaisena Jääskeläinen on nämä tarinat kuullut. Tuskin savottakämpilläkään on mitään johdonmukaista tarinaa kerrottu, vaan pätkiä sieltä täältä sen mukaan, mitä mieleen ja muistiin on juolahtanut. Laguksen nuolissa on vahvaa autenttisuuden tuntua.
Sekavuudestaan huolimatta teos kyllä vetää mukaansa. Rauno Jääskeläinen pääsee lentoon etenkin dialogeissa. Itämurteinen leuanlouskutus on kuin Kalle Päätaloa parhaimmillaan. Päätalon jatkosotaan sijoittuvia Iijoki-sarjan kirjoja Laguksen nuolet muistuttaa siinäkin, että teoksessa ollaan myös kotirintamalla ja sotasairaalassa. Taunon tikusteleva anoppi on kuin kuin Ahoniemen muori Päätalon nuoruuteen sijoittuvissa kirjoissa. Ja tunnonvaivoihin joutui Taunokin aviorikoksen takia.
Jääskeläisen kirjasta löytyvät myös kaikista sotaromaaneista tutut lihamyllyt, teräsmyrskyt, moraalin vievät sotaväsymys ja vitutus, herroille ärhentely ja jermuilu. Hän kertoo sodasta niin kuin sodan käyneet savottajätkät hänelle sitä ovat kuvanneet.
Ei Laguksen nuolissa oikeastaan mitään uutta ole, mutta kuten Veikko Lavin laulussa sanotaan, jokainen ihminen on laulun arvoinen. Miksi ei sitten myös pienen romaanin?
Rauno Jääskeläinen: Laguksen nuolet – Panssaridivisioonan miehet jatkosodassa. 240 sivua, readme.fi.
uutiskirje 