Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi, että Suomessa kuluu yli miljardi euroa vuodessa terveydenhuollossa syntyneiden haittojen korjaamiseen. Tästä päätellen eri kokoisilla hyvinvointialueilla hoidon haittojen korjaaminen maksaa kussakin 10–95 miljoonaa euroa vuodessa. Sosiaalihuollon asiakasturvallisuuden pettämisestä aiheutuvia kustannuksia tämän päälle ei tiedetä. Niidenkin hinta yhteiskunnalle on suuri. Miljoonille olisi hyödyllisempääkin käyttöä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuutta voi parantaa lainsäädännön avulla.
Potilaiden ja asiakkaiden oikeudet sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta koskevat velvoitteet ovat vaikeatulkintaisia ja hajallaan noin 20 laissa. Tämä vaikeuttaa niiden toimeenpanoa. Oikeus turvallisiin palveluihin ja tiedon saanti haittatapahtuman jälkeen eivät aina toteudu. Sosiaalityöntekijän täytyy osata lukea velvollisuuksistaan useasta eri laista; samoin potilaan, joka haluaa selvittää oikeutensa. Potilas tarvitsee tiedon vahinkoepäilystä voidakseen tehdä potilasvahinkoilmoituksen ja ammattihenkilöllä tulisi olla velvollisuus antaa aina tämä tieto potilaalle.
Suomeen tarvitaan asiakas- ja potilasturvallisuuslaki, joka kokoaa yhteen nyt hajallaan olevia säädöksiä asiakkaan ja potilaan oikeuksista, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden velvollisuuksista, palvelunjärjestäjän ja -tuottajan velvoitteista asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi, sekä menettelyt vakavan vaaratapahtuman jälkeen.
Selkeä ja helppotulkintainen säädöspohja parantaa asiakkaan ja potilaan asemaa sekä varmistaa yhdenvertaiset ennakoivat ja vahinkojen sattuessa korjaavat menettelyt. Asiakas- ja potilasturvallisuuslain valmistelussa voimme ottaa oppia esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta, joissa molemmissa on potilasturvallisuuslaki. Ruotsin yli kymmenen vuotta vanhaa lakia on jo kahdesti päivitettykin.
Riskien ehkäisy on monin verroin halvempaa kuin virheiden korjaaminen jälkikäteen. Sotepalvelujen turvallisuuspuutteisiin on tartuttava, että vapautamme resursseja vaikuttavaan toimintaan ja lievitämme inhimillistä kärsimystä. Hoito ja hoiva eivät voi olla vaikuttavia, elleivät ne ole turvallisia.
Systemaattista tiedon hyödyntämistä varten ilmoitusmenettelyt on syytä kytkeä hyvinvointialueiden tietojärjestelmiin ja valtion tietojärjestelmähankkeisiin. Alueilta kertyvä tieto tulisi olla yhteisesti käytössä turvallisempien käytäntöjen kehittämiseksi. Haittailmoitusten lisäksi tietoa turvallisuudesta saadaan mittaamalla. Jo valmistuneen asiakas- ja potilasturvallisuuden mittaristoehdotuksen käyttöönottoa hyvinvointialueilla edistetään Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen koordinoimana.
Selkeä lainsäädäntö on hyvää ennakointia. Uudet kansanedustajat päättävät, mistä ja miten säädetään.
Hanna Toiviainen, FT (kansanterveys), YTM, ohjelmapäällikkö
Tuija Ikonen, johtaja, potilasturvallisuuden professori
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus
uutiskirje 
