Työttömyyskortistoissa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät sinne oikeasti kuulu. Useimmat heistä ovat vaikeasti työllistettäviä pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat olleet jopa vuosia ilman työtä ja joita on monista eri syistä vaikea työllistää.
Asiaa tutkineen kuntoutuslääkäri Taija Kerättären mukaan erilaisista mielenterveysongelmista kärsiviä vaikeasti työllistettäviä on arviolta jopa 50 000. Joukossa on paljon nuoria. Lääkärilehdessä esitellyn tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia pitkäaikaistyöttömistä oli täysin terveitä.
Kun työterveyshuolto ei ulotu työttömiin, niin liian moni sairaus jää hoitamatta tai jopa kokonaan huomaamatta. Monet pitkäaikaistyöttömistä voisivat työllistyä, jos riittävän hoidon lisäksi myös työyhteisöissä olisi parempia valmiuksia ottaa heidät vastaan. Jos mielenterveysongelma jää tunnistamatta, niin se nostaa työllistymiskynnystä entisestään.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun näihin asioihin kiinnitetään huomiota. Ministeriaikanaan muun muassa Claes Andersson (vas.) esitti oman mallinsa. Samalla asialla on aktiivisesti ollut myös kansanedustaja-lääkäri Ilkka Taipale (sd.). Heidän mallinsa saivat paljon sympatiaa osakseen ja osin niitä on toteutettukin. Osalle vaikeasti työllistettävistä ihmisistä muun muassa järjestyi työkyvyttömyys- tai sairauseläke.
Sairaille, kuntoutusta tarvitseville tai esimerkiksi päihdeongelmaisille työttömyyskortisto ei ole oikea paikka eikä työmarkkinatuki välttämättä oikea perusturvan rahoitusmuoto.
Nopeaa ratkaisua ei kukaan odota. Jotakin kuitenkin pitäisi tehdä. Työministeriö, jolla asian selvittäminen ja myös ratkaisuehdotusten teko kuuluu, on kuitenkin kummallisen hiljaa.
Toisaalta esimerkiksi erilaiset lähiprojektit ovat osoittaneet, että monet ”toivottomaksi tapaukseksi” luokitellut ihmiset kykenevät työhön, kun heille annetaan siihen todellinen mahdollisuus muun muassa kuntoutuksen ja koulutuksen kautta sekä heitä kohdellaan heidän ihmisarvoaan kunnioittavalla tavalla. Näin osaltaan pitenisivät myös työurat.
uutiskirje 
