Kristín Steinsdóttirin Omaa tietä on monitasoinen kuvaus naisesta, joka päättää miehensä kuoleman jälkeen valita elämäntavakseen yksinäisyyden. Päähenkilö, Sigþrúður, löytää uudelleen uskonsa, jonka edesmennyt mies kyseenalaisti, ja alkaa käydä kirkossa. Useimmiten hän poikkeaa joihinkin hautajaisiin, laulaa virsiä ja pujahtaa ulos ennen varsinaista muistotilaisuutta.
Lisäksi Sigþrúður jakaa lehtiä ja muistelee mennyttä elämäänsä, rakkautta ja hyväksyntää sekä niiden puutetta. Vähitellen esiin piirtyy traagisia piirteitä omaava tarina epävarmasta ja vanhemmattomasta tytöstä, joka yrittää kiivaasti löytää paikkansa maailmasta.
Teoksen edetessä Sigþrúðurin elämä saa yhä enemmän fantasian piirteitä, asioita jotka tapahtuvat päähenkilön mielessä. Lukijalle tämä jättää epävarman olon siitä, missä mennään. Nämä piirteet selittyvät joko Sigþrúðurin mielen hitaalla mutta varmalla järkkymisellä tai islantilaisilla elinvoimaisilla saagoilla. Tulkinta on lukijasta ja lukijan islannintuntemuksesta kiinni, mutta pohjoisen saaren mystiikkaa on vaikea sivuuttaa.
Kaiken kaikkiaan Omaa tietä on eheä kertomus, jolla on selkeitä kirjallisia arvoja. Teksti on yhtä aikaa irtonaista ja taitavasti elämää yhteen kehräävää. Kirjan kenties suurin arvo piilee kuitenkin siinä, että se tarjoaa totutusta poikkeavan näkökulman yksinäiseen vanhuuteen. Kristín Steinsdóttirin kuvaama yksinäisyys on positiivista ja omavalintaista.
Kristín Steinsdóttir: Omaa tietä. Suomentanut: Marjakaisa Matthíasson. LURRA Editions 2010. 191 sivua.
uutiskirje 