Jos tänään alkavasta Cancúnin ilmastokokouksesta ei tule samanlaista pettymystä kuin vuoden takaisesta Kööpenhaminan kokouksesta, johtuu se pelkästään siitä, että nyt ei juuri mitään odotetakaan.
Se on jo ennalta täysin selvää, että neuvottelijat eivät joulukuun 10. päivänä poistu Meksikon Cancúnista taskussaan uusi kattava ja juridisesti sitova ilmastosopimus.
Useimmat tuntuvat toivovan, että neuvotteluprosessi nilkuttaisi edes jotenkin eteenpäin kohti vuoden kuluttua Etelä-Afrikassa pidettävää kokousta. Silloin olisi niin sanotusti pakko saada aikaan tuloksia.
Itse asiassa joulukuussa 2011 on jo melkoinen kiire. Vaikka silloin syntyisikin sopimus, se pitäisi saada vuoden sisällä ratifioitua kansallisissa parlamenteissa. Nykyisen, Kioton sopimuksen kattama kausi päättyy vuoden 2012 lopussa.
Kioton jatko tai
uusi sopimus
Perusasetelma on täysin ennallaan. Teollisuusmaat eivät halua tinkiä fossiilisten polttoaineiden varaan rakentuvasta elämänmuodostaan. Kehitysmaat eivät halua tinkiä pyrkimyksestään talouskasvuun fossiilisten polttoaineiden avulla.
Jos mikään on vuodessa muuttunut, niin ehkä se, että pitkittyneen talouskriisin vuoksi rikkaatkin maat saavat tuntea itsensä aiempaa köyhemmiksi.
Käytännössä perusasetelma näkyy niin, että kehitysmaiden päätavoite on saada jatkettua Kioton sopimusta vuoden 2012 jälkeiselle kaudelle. Kioton sopimus asettaa sitovia velvoitteita vain teollisuusmaille.
Teollisuusmaat taas tavoittelevat uutta, laajempaa sopimusta, joka velvoittaisi kaikkia maita. Osa niistä haluaisi hylätä Kioton kokonaan, mutta toistaiseksi neuvotteluja käydään kaksilla raiteilla eli sekä Kioton jatkamisesta että uudesta sopimuksesta.
Anonyymit
hiiliholistit
Kööpenhaminassa ei saatu sovituksi mitään sitovaa päästövähennyksistä. Kasvot yritettiin pelastaa konstilla, jota jotkut nimittävät ”AA-malliksi”: kuin anonyymeja alkoholisteja valtioita kannustettiin asettamaan itselleen vapaaehtoisia tavoitteita ja kertoilemaan sitten myöhemmin niiden toteutumisesta.
Ongelma on siinä, että vaikka laskettaisiin yhteen kaikki lupaukset ja oletettaisiin, että valtiot pysyvät niissä, kasvaisi ilmaan päästettävän hiilidioksidin määrä rutkasti.
Eri arvioiden mukaan tämä tarkoittaisi ilmaston lämpenemistä 2,5–5 asteella sen 0,7 asteen nousun päälle, joka on jo tapahtunut esiteolliseen aikaan verrattuna.
Kuitenkin kaikkien ilmastotoimien julkilausuttuna tavoitteena on pysäyttää lämpeneminen korkeintaan kahteen asteeseen. Luku tulee Kansainvälisen ilmastopaneelin arviosta, jonka mukaan näillä lukemilla saatettaisiin vielä välttää katastrofaaliset seuraukset.
Aiheesta enemmän perjantaina 26.11.2010 ilmestyneessä Viikkolehdessä.