Vauraiden valtioiden ja köyhien maiden välinen luottamuskuilu estää pohjoista ja etelää kohtaamasta toisiaan ja pääsemästä todellisiin tuloksiin ilmastoneuvotteluissa.
Jyväskylän yliopistossa valmistuneen filosofian pro gradu -tutkimuksen mukaan Kööpenhaminassa viime vuonna järjestettyjen COP15-ilmastoneuvottelujen epäonnistuminen oli nähtävissä jo kokouksessa pidetyissä merkittävimmissä julkisissa puheissa. Puheet eivät onnistuneet luomaan yhtenäistä ”me”-rintamaa ilmastonmuutoksen kohtaamiseen.
YTK Teea Kortetmäen mielestä pohjoisen ja etelän yhteisön merkittävin este on puheissa selvästi ilmi tuleva vastakkainasettelu kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä: maaryhmät muodostavat kumpikin omat joukkonsa, jotka näkevät toisensa vastakkaisina rintamina yhteisestä huolenaiheesta riippumatta.
Poikkeuksena rintamassa on Kiina, joka puheissaan luokittelee itsensä köyhiin maihin muilta osin, mutta ilmastotoimiensa suhteen asettaa itsensä samalle viivalle vauraampien maiden kanssa ”jo paljon tehneenä”.
Vain puheissa uhka otetaan vakavasti
Kortetmäen pro gradussa tarkasteltiin Kööpenhaminan kokouksessa pidettyjä Yhdysvaltojen, Kiinan, Tony Blairin ilmastojärjestön, Afrikan unionin ja Zimbabwen puheita. Analyysi osoittaa, että vaikka puheissa ilmastonmuutos otetaan vakavana uhkana, käytännön ehdotukset lisätoimiin tai kompromissivalmiudet ovat vähäisiä ja suhtautuminen toisen rintaman neuvotteluosapuoliin epäluuloista.
Erityisen vahvaa ilmastoneuvottelujen vastakkainasettelu on ns. pohjoisen ja etelän eli vauraiden valtioiden ja köyhien maiden välillä. Kehittyneet valtiot kuten Yhdysvallat pyrkivät korostamaan jo tekemiään toimia sen sijaan, että toisivat esiin lupauksia tulevista toimista päästöjen vähentämiseksi tai köyhien maiden toimien tukemiseksi.
Kahdenlaista epäoikeudenmukaisuutta
Ilmastonmuutoksen seurauksia jo nyt konkreettisesti kohtaavat kehitysmaat puolestaan kokevat kahden tason epäoikeudenmukaisuutta. Jo aiemmin pohjoinen ja etelä ovat päätyneet alueelliselta vauraudeltaan epätasa-arvoon synnyttäen kehityskuilun. Nyt köyhä etelä kohtaa ilmastonmuutokseen yhdistetyt ongelmat, vaikka historiallisesti kasvihuonepäästöt ovat lähes täysin vauraiden valtioiden aiheuttamia.
– Pohjoisen ja etelän välillä on ilmastoneuvotteluissa luottamuskuilu. Sen tunnustaminen ja ratkaiseminen olisi ensiarvoisen tärkeää myös ilmastoneuvotteluissa tuloksiin pääsemisen kannalta. On mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Meksikon ilmastokokous tässä Kööpenhaminaa paremmin, Kortetmäki toteaa.
lehti 