Kepa korostaa viime viikolla julkaisemassaan raportissa Cancúnista kajahti, että ilmastopolitiikan lähtökohtana on oltava oikeudenmukaisuus.
Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että eniten saastuttaneet maat eli rikkaat teollisuusmaat kantavat päävastuun kriisin ratkaisemisesta. Niiden olisi leikattava omia päästöjään heti ja tuntuvasti sekä tuettava kehitysmaiden päästöleikkauksia.
Lähtökohta saa tukea Kepan samoin viime viikolla julkaisemasta gallupista. Suomalaisista 44 prosenttia asettaa päävastuun teollisuusmaille. 35 prosenttia pitää tärkeimpänä, että myös vauraimmat kehitysmaat kuten Kiina ja Brasilia ryhtyvät heti päästövähennyksiin. Köyhimpienkin maiden päästöleikkauksia edellyttäisi 17 prosenttia.
Jos kehitysavun kokonaispotti ei kasva, syö ilmastorahoitus esimerkiksi terveydenhoitoon ja koulutukseen suunnattua rahoitusta.
Vain kaksi prosenttia oli sitä mieltä, että mitään päästörajoituksia ei tarvita.
Hillitseminen halvempaa
kuin sopeutuminen
Raportissa esitellään Tukholman ympäristö-instituutin ja Christian Aid -järjestön kehittämä Greenhouse Development Rights (GDR) -malli. Sen perusajatus on, että jokaisella ihmisellä on oikeus nostaa toimeentulonsa 20 dollariin päivässä. Päästövähennykset jaettaisiin tämän tulotason ylittävien ihmisten kesken. Heidän tulisi osallistua ilmastotalkoisiin asuinmaastaan riippumatta.
Vastuunjako perustuu maiden maksukykyyn ja historiallisiin päästöihin. Ilmastokriisin keskelläkin köyhimmillä pitää olla oikeus ponnistella irti köyhyydestä.
GDR-mallin perusteella rikkaiden teollisuusmaiden pitäisi saavuttaa hiilineutraalius jo vuonna 2025. Kepassa myönnetään, että tämän saavuttaminen ei ole enää realistista. Samalla kuitenkin muistutetaan, että ilmastonmuutosta olisi huomattavasti halvempi hillitä kuin paikata sen seurauksia.
Cancúnin kokouksessa joulukuun alussa otettiin pieni askel kohti sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Mutta nyt alkaa olla jo kiire. Sopimus olisi saatava aikaan vuoden kuluttua Etelä-Afrikassa pidettävässä ilmastokokouksessa, koska Kioton sopimuksen voimassaolo päättyy vuoden 2012 lopussa.
Ilmastolailla tasaiset
päästöleikkaukset
Euroopan unioni on sitoutunut leikkaamaan päästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Unioni on luvannut nostaa tavoitteen 30 prosenttiin, jos muut teollisuusmaat lähtevät mukaan.
Kepa nojautuu Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n suositukseen ja esittää EU:n tavoitteeksi vähintään 35 prosenttia.
Kepa suosittelee, että Suomeen säädettäisiin tulevalla hallituskaudella ilmastolaki, joka velvoittaisi hallituksen tasaisiin, esimerkiksi viiden prosentin vuotuisiin päästöleikkauksiin. Vastaava laki on jo voimassa Englannissa ja Skotlannissa.
Ilmastolain tavoitteena olisi Suomen päästöjen leikkaaminen 40 prosentilla vuoteen 2020 ja 95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.
Ilmastolain säädettyään Suomi voisi uskottavasti ajaa EU:n sisällä tavoitteiden nostamista.
Raportissa huomautetaan, että kunnianhimoinen ilmastosopimus olisi Suomen taloudelle edullinen. Hyvä kilpailukyky, korkea teknologinen osaaminen ja suuri uusiutuvan energian potentiaali luovat mainiot edellytykset ilmastoystävälliselle tuotannolle.
Lopetettava kikkailu
ilmastorahoituksella
Kepan mielestä kehitysmaihin suuntautuva ilmastorahoitus tulee ymmärtää teollisuusmaiden maksamaksi vahingonkorvaukseksi.
Maailmanpankin arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vuosittain 140–175 miljardia dollaria sekä siihen sopeutumiseen 70–100 miljardia.
Kööpenhaminassa 2009 luvattiin, että vuoteen 2012 mennessä teollisuusmaat antavat ilmastorahoitusta 30 miljardia dollaria, mikä vuoteen 2020 mennessä nostetaan vuosittaiseen 100 miljardiin. Lupaus muutettiin sitoumukseksi Cancúnissa.
Kaikkineen luvattu raha jää siis selvästi jälkeen Maailmanpankin arvioimasta tarvetasosta. Lisäksi rahan pitäisi sopimuksen mukaan olla uutta, entisen kehitysyhteistyörahan päälle tulevaa. Käytännössä kuitenkin Suomi ja muut EU-maat ovat siirtäneet muuta kehitysrahaa ilmastorahoitukseen.
Raportissa muistutetaan, että jos kokonaispotti ei kasva, syö ilmastorahoitus esimerkiksi terveydenhoitoon ja koulutukseen suunnattua rahoitusta.
Samalla kasvaa houkutus suunnata ilmasto-ohjelmia Kiinan kaltaisiin kehittyneimpiin kehitysmaihin, joissa mahdollisuudet päästöjen hillitsemiseen ovat suuret. Häviäjä olisi jälleen kerran Afrikka.
Raportissa suositellaan rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa Euroopassa ilmastorahoituksen turvaamiseksi.
Arvostelua Suomen
metsälinjalle
Kepa vastustaa virallisen Suomen kantaa, jossa metsänhoidon päästövaikutukset laskettaisiin suhteessa aiemmin tehtyihin ennusteisiin. Sen sijaan se kannattaa laskentatapaa, jossa metsiä hiilinieluina arvioidaan historiallisen vertailujakson perusteella.
Kepan raportti arvostelee myös Suomen tukemaa REDD-mekanismia, jolla pyritään metsätuhojen estämiseen kehitysmaissa. Kepa pitää kyseenalaisena, voiko nykymuotoista REDD:iä toteuttaa oikeudenmukaisesti, kestävästi ja tehokkaasti.
REDD:n suurimmat ongelmat liittyvät siihen, vähentääkö se todella kokonaispäästöjä. Samalla se asettaa paikallisyhteisöjen oikeudet vaakalaudalle.
Raportissa käsitellään myös bruttokansantuotteelle vaihtoehtoisia kehitysmittareita, erityisesti GPI-indikaattoria.
uutiskirje 