Linnavuoret ovat suomalaista muinaishistoriaa, jota on tutkittu varsin vähän. Linnavuoret ovat pääasiassa Etelä-Suomessa ja niitä arvioitu olevan vähintään sata.
Ne on tarkoitettu ihmisten turvaksi ulkoista vihollista vastaan. Ne sijaitsevat usein vesiteiden varsilla, sillä muinaisina aikoina liikuttiin vesitse. Niiden rakentaminen ajoittui pronssikaudelta noin 500 eKr. keskiajan alkupuolelle 1200-luvulle saakka.
Linnavuoret rakennettiin kylien lähettyville, jotta väki voisi siirtyä niiden turvaan vihollisen tieltä. Itse linnat sijoitettiin korkeille kallioille ja niiden turvana oli useimmiten kivistä rakennettu kehämuuri ja sen päällä oli todennäköisesti vielä puinen varustus.
Viikinkiaikana linnavuorten käyttö oli vilkkainta. Uhka tuli lännestä, etelästä ja idästä. Viikinkien tekemistä ryöstöretkistä on jonkun verran tietoakin. Norjan kuninkaan Olavi Pyhän sotaretkestä mainitaan hänestä kirjoitetussa saagassa. Siinä Olavi hyökkäsi Suomeen, mutta joutui tappion kärsittyään häpeällisesti vetäytymään. Ruotsissa on riimukiviä, joissa kerrotaan soturin kaatuneen Suomessa tai Hämeessä.
Keskiajan alussa ja ruotsalaisten alkaessa vakiinnuttaa asemaansa hyökkäykset tapahtuivat idän suunnalta. Novgorodin kronikassa kerrotaan sotaretkistä Hämeeseen. Arkeologien mukaan muinaislinnat olivat käytössä erityisesti 1100-1300-luvuilla.
Linnavuoria oli erikokoisia. Suurimpien linnojen rakentaminen ja puolustaminen vaatii jopa satoja puolustajia. Vesiväylien rannoille rakennetuilla linnavuorilla oli kymmenien kilometrien mittaisia savuviestintäjärjestelmiä.
Kirjassa on linnavuoria, jotka ovat suurelle yleisölle ja usein paikkakuntalaisillekin tuntemattomia.
Linnavuoret ovat vaikuttavia nähtävyyksiä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut Harri Ahosen teoksen Muinaislinnat ja linnavuoret. Siinä luetellaan 80 muinaislinnaa nykyisen Etelä-Suomen alueelta, jotka ovat tavallisen retkeilijän saavutettavissa.
Osa niistä on tunnettuja kuten Rapolan linnavuori, jonka harjulinnan pinta-ala on peräti viisi hehtaaria. Se oli muureilta ympäröity ja se oli käytössä ainakin 500 vuoden ajan 600-luvulta keskiajalle saakka.
Liedon vanhalinna sijaitsee Aurajoen kupeessa Hämeen Härkätien varrella. Se oli suomalaisten käytössä 500-1200-luvuilla ruotsalaisten tuloon saakka. Linna on suosittu retkikohde ja näköalat sen huipulta ovat mahtavat.
Kirjassa on linnavuoria, jotka ovat suurelle yleisölle ja usein paikkakuntalaisillekin tuntemattomia. Niihin tutustuminen on kirjan avulla todella mielenkiintoista ja vaivan arvoista. Kirjassa kerrotaan miten linnavuorelle päästään, sen rakennetta ja historiaa, jos se on tiedossa. Kirjan kuvitus ja kartat auttavat kohteen löytämistä. Ei muuta kuin muinaislinnoja kesälomalla bongaamaan!
Harri Ahonen: Muinaislinnat ja linnavuoret. Historiallisia retkikohteita, SKS Kirjat 2024. 110 s.
uutiskirje 
