Sanat jotka säilyvät 3
Alpo Ruuth (1943–2002) oli työläisromaanin viimeisiä mohikaaneja Suomessa. Hän kuvasi Helsingin Sörnäisten ja Kallion kaupunginosien duunareita oikeastaan koko uransa. Ruuthin viimeiseksi romaaniksi jäi kuvaavasti Kallion kundi ei kuole (2001).
Tänään Alpo Ruuthin kuuluisi nauttia samanlaista arvostusta kuin Kalle Päätalon kadonneen elämänmuodon ja entisaikojen ammattien tarkkana kuvaajana. Siinä missä Päätalo kuvasi pikkutarkasti Koillismaata, olivat Helsinki ja kansandemokraattinen liike Ruuthin maisemaa.
Ennen kirjailijaksi ryhtymistään Alpo Ruuth oli toiminut muun muassa suutarina ja sen kyllä näkee hänen neljännestä romaanistaan Kotimaa (1974).
Kotimaa on aikamatka kadonneeseen Suomeen syksystä 1962 kesään 1964. Nuoripari Reiska ja Leila asuu vetoisissa kämpissä ja elää nälkäpalkoilla sekä Reiskan sotilasavustuksella. Ruuth kuvaa tarkasti työnhakua sen ajan pääkaupunkiseudulla, työttömyystyömaan arkea ja erilaisia hanttihommia, joita todellinen prekaari Reiska onnistuu hankkimaan.
Leilan on palattava töihin, kun vauva on kaksikuukautinen ja hoitopaikkoja saa hakea vedet silmissä. Koskaan ei tiedä, millaiseen paikkaan vauvansa joutuu päiviksi jättämään. Nuoren naisen ajatuksiin Alpo Ruuth uppoutuu hämmästyttävän todentuntuisesti.
Suomi ennen hyvinvointivaltiota oli karu paikka. Ei ihme, että Ruotsi houkutteli. Se on Kotimaankin varsinainen aihe.
Reiska ja Leila ovat nuorisoliittolaisia. Kulttuuritalo oli ollut toinen koti ennen avioitumista. Lankomies Taisto valittaa Leilalle, että Reiska on varsinainen kiihkoilija.
…kyllähän mäkin SKDL:ää äänestän, mutta emmä siitä aina puhu enkä mä sitä joka paikkaan sotke. Semmosia ne on, ne sotkee sitä aatettaan joka paikkaan.
Taiston mielestä kommunistit ovat joskus ”jumalattoman vastenmielisiä.”
Ne tietää joka asian, eikä niitten kanssa voi puhua eikä ne välitä kuunnellakaan, koska nehän sanoo mikä on oikein ja väärin.
Taisto pauhaa ”niiden” sanovan joka asiaan, että sitten kun tulee muutos, niin sitten…
…jos toiset ajaa pikkuseikkoja, ne sanoo, että tarkotus hämärtyy, sekin korjaantuu sitten, mutta monella vaan ei ole aikaa odottaa.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 23.1.2009
uutiskirje 