Mistä tietää vaalien lähestymisen? Ainakin siitä, että ministerit alkavat sättiä toisiaan ja jopa itseään tekemättömistä töistään. Usein tällaisen kinastelun alkamiseen tarvitaan kansalaisilta saatu kiukkuinen palaute, mutta ei aina edes sitä.
Uusin herännäinen on keskustalainen liikenneministeri Anu Vehviläinen. Junamatkustajien ankara kritiikki sai Vehviläisen terhakoitumaan. Hän vaatii VR-yhtymää ja Liikennevirastoa pikavauhtia selvittämään, miksi junat myöhästelevät, vuoroja peruutetaan ja ongelmista tiedottaminen matkustajille tökkii.
Vehviläinen on toki siinä oikeassa, että selvitys viime kuukausien tapahtumista ja niiden syistä pitää tehdä ja vieläpä mahdollisimman nopeasti. Viime talven ongelmista piti VR:ssä ottaa opiksi, mutta oppi ei ole mennyt perille.
Niin Vehviläisen kuin hänen ministeritovereidensa pitää katsoa ennen muuta peiliin.
Liikenneministerin kohde on nyt kuitenkin väärä. Niin Vehviläisen kuin hänen ministeritovereidensa pitää katsoa ennen muuta peiliin. Lähes neljän vuoden ajan hallituksella on ollut aikaa toimia niin, ettei nykyisenlaiseen tilanteeseen olisi jouduttu. Määrärahojen pihtaus on itse asiassa merkittävin syy niihin moniin ongelmiin, joiden syövereissä nyt ollaan.
Pakkasille, pyryille tai muille luonnon ilmiöille emme voi mitään. Ne tulevat, jos ovat tullakseen. Tietyt ongelmat ja pienet myöhästymisetkin kuuluvat talveen. Ankarimpien sääilmiöiden vaikutuksia voidaan lievittää. Niihin on mahdollista myös varautua, jos on osaamista, tahtoa – ja rahaa.
Niin rataverkoston, junakaluston kuin erilaisten liikenteen ohjausjärjestelmien ajan tasalla pitämisestä on viime vuosina tingitty. Nyt maksetaan näistä ”säästöistä” aiheutuvia lisäkuluja korkoineen. Jo rataverkon kunnostaminen parantaisi nykykalustonkin käyttöä ja samalla junien kilpailukykyä.
Rautateille ei enempää junia nyt sovi. Helsingin päärautatieasemakin toimii kapasiteettinsa ylärajoilla ja ruuhka-aikoina jopa sen yli. Ongelmia on niin henkilö- kuin tavaraliikenteessä, vaikka ennen muuta kymmenien tuhansien työmatkalaisten ongelmat nousevat pintaan. Muutosta tilanteeseen ei saada ilman suuren luokan investointeja ratoihin, kalustoon ja erilaisiin tietojärjestelmiin. Ongelmia on myös johtamisessa.
Rautateilläkin korjataan nyt porvarihallituksen politiikan hedelmiä.
Kokoomus ei ole koskaan tosissaan halunnut suosia julkista liikennettä rauta- tai maanteillä ja ajaa yksityistämistä. Se vetää linjat liikennepolitiikassakin. Keskusta puhuu kyllä maaseudun liikenteen puolesta, mutta sekin on ollut mukana karsimassa muun muassa linja-autovuoroja kovalla kädellä leikkaamalla joukkoliikenteen tukea. Missähän lymyillevät hallituksen vihreät, jotka mieluusti julistautuvat julkisen liikenteen puolustajiksi?
uutiskirje 
