Uudenvuoden lupaukset ovat vähän samanlaisia kuin vaalilupaukset. Molemmat ovat ainoita tietämiäni lupauksia, joiden ei lähtökohtaisesti uskota toteutuvan. Kuinka moni uudenvuoden yönä laskukännissä lässyttävä oikeasti laihduttaa sen kymmenen kiloa, lopettaa röökinpolton ja viinalla läträämisen sekä viettää enemmän aikaa perheensä kanssa? Lupauksia tärkeämpiä ovatkin päätökset, niin myös politiikassa.
Vaalikampanjoiden alkaessa toden teolla alkuvuodesta on hyvä asettaa poliittiset lupaukset menneen vaalikauden toteutuneita lupauksia vastaan. Verokevennyksissä, yhteisen hyvinvoinnin murentamisessa ja rahan kasaamisessa yhä harvemmille kokoomus ja hallitus ovat (tietenkin) onnistuneet, mutta miten on muuten käynyt?
Paikoittain kokoomuksen vuoden 2007 vaaliohjelman lukeminen käy melkein ironiasta. Sari Sairaanhoitajan tasa-arvoinen palkka, johon välillä väläyteltiin jopa 500 euron kuukausikorotuksia, vaihtui pakkotyölaiksi Tehyn aloittaessa työtaistelutoimet. Yliopistojen taloudellisen itsenäisyyden lisääminen vaihtui yliopistojen riippuvuussuhteeksi niille rahaa lahjoittaviin yrityksiin. Se on tarkoittanut muun muassa henkilöstön aseman heikennyksiä, kurssien vähentämistä ja panostamista liike-elämän eikä opiskelijoiden etuun.
Maahanmuuttajien kotouttamisessa kokoomus painotti käytännön työelämävalmiuksia. Näitä työelämävalmiuksia hallitus on parantanut kieltämällä työnteon turvapaikanhakijoilta ensimmäisen puolen vuoden aikana, kun he oleskelevat Suomessa.
Kokoomuksella on myös verrattain hyvä itsetunto: ”Puolueista Kokoomus tuntee markkinatalouden ylivoimaisesti parhaiten.” Valtiovarainministeripuolueelta väite on aika kova, kun hallitus on vastoin kaikkien uskottavien kansantaloustieteilijöiden neuvoja elvyttänyt veronkevennyksillä, eikä tulonsiirroilla tai esimerkiksi rikkaiden veroetuuksia karsimalla.
Yhdessä kohtaa kokoomus on kuitenkin harvinaisen rehellinen: ”Kokoomus on uskaltanut kannattaa sitä [markkinataloutta] myös silloin, kun se ei ole ollut muodikasta.” Lukuun ottamatta sitä, että puolue tahallaan sekoittaa käsitteen markkinatalous – jota käytännössä kaikki kannattavat – kapitalismin kanssa, lause on totta. Riippumatta kapitalismin kriisistä tai mistään muustakaan, oikeisto kannattaa rikkaiden rikastumista ja pääoman kasautumista kutsuen politiikkaansa ”vastuulliseksi markkinataloudeksi”. Puolueen päätökset ovat linjassa tämän kanssa. Poliittisten lupausten kaunista sisältöä lisääntyvästä vapaudesta kannattaakin punnita niiden onttoa sisältöä vastaan.
Niistä lupauksista vielä. Itse en aio antaa vaalilupauksia, sillä niitä ei kovinkaan usein voi pitää, ellemme muuta koko politiikan kenttää. Siihen pyrittäessä hyvää uutta vuotta!
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
uutiskirje 