– Ihmiskunnan selviytyminen on kytkeytynyt valtamerien ja monimuotoisten meriluontoresurssien kestävään käyttöön. Me turvaudumme valtamereen ruuan, rentoutumisen ja innoituksen lähteenä. Nyt valtameret ovat uhattuina, ja se uhka siirtyy merestä vaarantamaan elämäämme kuivalla maalla. Meidän täytyy investoida aikaa, rahaa ja kaikki mahdolliset voimavarat valtamerien pelastamiseen. Vain siten pelastamme itsemm”, Tyynenmeren saarivaltio Tuvalussa elävä Eleala Avanitele sanoo.
Avanitele osallistui Nairobissa toukokuun puolivälissä järjestettyyn YK:n kokoukseen, jossa tarkasteltiin valtamerien tilaa tieteen ja teknologian näkökulmista. Merien varjelu on luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta ensiarvoista.
Tutkijat varoittavat, että maailman neljänneksi pienin valtio Tuvalu on vajoamassa kohoavaan mereen. Samaan aikaan koko maailma on ajautumassa kriisiin, sillä valtameret tuottavat 50 prosenttia maapallon hapesta ja niissä elää arviolta 50–80 prosenttia pallomme kaikista elämänmuodoista.
Sukupuutto uhkaa lähes puolta kaikista merellisistä elämänmuodoista vuoteen 2100 mennessä. Lähes 60 prosenttia maailman meriekosysteemeistä on joko peruuttamattomasti muutettu tai muuten hoidettu kestämättömästi.
Meri on tärkeä Kamerunillekin
Valtamerien hyvinvointi on tärkeää myös maille, joita ei hevin miellä merellisiksi valtioiksi, kuten Kamerunille.
– Merellisen ja ranta-alueiden luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö on elintärkeää Kamerunille. Meillä on valtava ja ainutlaatuinen ekosysteemi, esimerkiksi Limbe-rannan mustat Mt. Cameroon -tulivuoren purkausten synnyttämät laavahiekkarannat ja vakavan rappeutumisuhan alla kasvavat mangrovemetsät, kamerunilainen Harrison Ajebe Nnoko Ngaaje kertoo.
Ngaaje edusti Nairobin kokouksessa Kamerunissa, Tansaniassa ja Yhdysvalloissa toimivaa kansalaisjärjestöä Ajemalebu Self Help (Ajesh), joka keskittyy suojeltujen merellisten alueiden hoitoon ja merellisten ekosysteemien suojeluun.
Nuoret eturintamassa
– On hyvin tärkeää, että kansalaisyhteiskunta, nuoret, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen jäsenet pääsevät osaksi suojelun suunnitteluprosessia. Heidän täytyy saada tarkkailla keskusteluja ja heille pitää suoda tilaisuus esittää omia huomioitaan. Valtioiden välisissä kokouksissa tehdään päätöksiä, mutta nämä toimijat panevat päätökset toimeen ja etulinjassa kohtaavat luonnon monimuotoisuuden katoamisen seuraukset, Ngaaje sanoo.
Nairobin kokoukseen nuorison edustajana osallistunut tutkija Onyango Adhiambo on samaa mieltä Ngaajen kanssa.
– Nuorten täytyy ymmärtää tiedettä, meillä täytyy olla teknisiä taitoja ja käytössämme planeettaamme pelastavaa teknologiaa, sillä pian on meidän vuoromme tarttua toimeen. Tulevaisuus kuuluu meille, ja kun meitä kutsutaan toteuttamaan sopimuskumppanien päätöksiä, meidän pitää tehdä se tehokkaasti, vaikuttavasti ja kestävästi, jotta luonnonvaroja riittäisi tulevillekin sukupolville, Adhiambo sanoo.
lehti 