Työpäivän päätteeksi nuori rakennusmies totesi olevan raskasta, kun joutuu tekemään sellaista työtä, josta ei pidä. Nuorukainen kertoi suunnittelevansa sosiaalialan opintoja.
EVAn arvo- ja asennetutkimus 2010:n mukaan yli puolelle suomalaisista työ merkitsee joko hyvin suuressa määrin tai paljolti vain keinoa toimeentulon hankkimiseksi. Protestanttisen työmoraalin mukaisesti työllä on maassamme suuri itseisarvo ja kunnia. Työttömyys on palkkatyöhön perustuvassa yhteiskunnassa epänormaalia, vaikka se on siihen elimellisesti kuuluva osa ja keino hallita palkkatyötä tekeviä.
Työntekoa ei ole arvostettu historian saatossa kovinkaan pitkään, vaan se nostettiin jalustalle kapitalismin ja teollistumisen myötä. Kapitalismi tarvitsi kehittyäkseen halpaa ja tunnollista työvoimaa, joten ihmiset pantiin ajattelemaan joutilaisuutta turmelevana ja työntekoa kehittävänä. Työstä tehtiin hyve. Antiikin ajalla asia nähtiin päinvastoin niin, että joutilas saattoi kehittää itsessään jaloja hyveitä. Työnteko nähtiin tuolloin ikävänä.
Marxin mukaan työvoima muuttuu kapitalismissa tavaraksi, jolloin työläiset myyvät kapitalistille rahasta työvoimaansa. Työ ei ole aina ollut palkkatyötä. Orja oli työvoimineen myyty kokonaan omistajalleen. Työläiset vaihtavat työvoimatavaransa kapitalistin rahaan. Työläiset eivät laske työtä osaksi elämästään, pikemminkin se on heidän elämänsä uhraamista, koska työläinen ei tuota tuotetta itseään varten. Itselleen hän tuottaa ainoastaan työpalkkansa.
Marx kysyykin, onko rakentaminen, kiven hakkaaminen tai sorvaaminen työläisen elämän ilmenemistä, elämää. Hän vastaa, että päinvastoin hänen elämänsä alkaa, kun tämä toiminta lakkaa: ruokapöydän ääressä, kapakan penkillä, vuoteessa.
Unkarilaisen marxilaisen filosofin István Mészárosin mukaan ihmiset luovat omat alistajansa heidän työnsä muuttuessa pääoman lisäarvoksi. Hänen mielestään ihmisten on kyettävä lopettamaan pääoman uusintaminen, vaikka se onkin vaikeaa, sillä ihmiset ovat riippuvaisia pääomasta. Mészáros toteaa sen olevan vallankumouksen suurimman haasteen, koska ulkopuolelta pääomaa ei voi tuhota. Se katoaa vasta, kun sen voimaa ei tuoteta uudestaan yhä uudestaan sisältä päin. (Lähde: www.megafoni.net.)
Tämän vuoksi koko vasemmiston on uskallettava nostaa esille idealistisiltakin tuntuvia vaatimuksia palkkatyön arvostuksen vähentämiseksi. Yksi tällainen vaatimus on riittävä perustulo tai -turva, mitä nimitystä siitä sitten käytetäänkään. Se vähentäisi pääoman valtaa hallita työttömyyden pelotteen avulla. Se nostaisi myös ihmisten tekemän kotityön ja omaehtoisen toiminnan arvokkuutta ja mielekkyyttä. Muutoksen toteuttaminen edellyttää kuitenkin joukkojen yhteistä toimintaa. Varmaan vaatimukset kahdeksan tunnin työpäivästä, vapaista lauantaista ja sosiaaliturvasta saattoivat aikanaan tuntua idealistiselta, mutta työväenliikkeen ja joukkoliikkeiden taistelun tuloksena nekin saatiin toteutettua.
uutiskirje 
