EU:n uudet taloussäännöt ovat tuomassa Suomelle ennakoitua huomattavasti isommat sopeuttamistarpeet – ainoana jäsenmaana. Tämä kävi ilmi, kun ajatushautomo Bruegelin asiantuntija Zsolt Darvas kävi esitelmöimässä viime viikolla Suomessa. STTK:n pääekonomisti Patrzio Lainà, mistä tämä isompi sopeuttamistarve johtuu ja kuinka iso se on?
PL: Suomen suuri sopeuttamistarve johtuu kolmesta tekijästä. Ensinnäkin meillä talouskasvu on sakannut osittain huonosti ajoitettujen sopeutustenkin johdosta, mikä vaikeuttaa taloussääntöjen noudattamista. Toiseksi velkasuhteen ollessa nousussa Suomeen iskevät Orpon hallituksen tukemat ”turvalausekkeet” kovasti, joiden mukaan velkasuhteen on laskettava jo sopeutuskauden aikana selvästi.
Kolmanneksi valtiovarainministeriön virkakunta meni itse vaatimaan eläkerahastojen ylijäämien jättämistä pois velkakestävyysanalyysistä, mikä vaikeuttaa sääntöjen noudattamista entisestään.
Sopeutustarve on huomattava, mutta se riippuu tavoitellusta sopeutuskauden pituudesta ja kuinka paljon esimerkiksi puolustusmenojen kasvusta jätetään huomioimatta. Periaatteessa Suomelta edellytettäisiin vielä tällä hallituskaudella 13 miljardin tai 6 miljardin euron lisäsopeutusta riippuen siitä, tavoitteleeko Suomi sopeutuskauden pidentämistä neljästä vuodesta seitsemään vuoteen.
Orpon hallitus on esittämässä noin 4–5 miljardin euron sopeutusta, mutta pyrkii kuittaamaan sen jo päättämillään toimilla. Ikävä kyllä sääntöjen perusteella lisäsopeutusta olisi tehtävä koko summan edestä, sillä ennusteissa julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema ei ole parantumassa Orpon hallituskaudella ollenkaan.
Nähtäväksi jää, kuinka joustavasti Euroopan komissio ja muut jäsenmaat ovat halukkaita tulkitsemaan Suomen esityksiä.
Suomessa on kuultu kommentteja, muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta, että muutos on hyvä. Suomen eläkesäästöjä kun ei julkisen velan lyhentämiseen voi käyttää. Miten sinä näet tämän?
PL: On tietenkin totta, että eläkesäästöjä ei voi, eikä pidäkään käyttää julkisen velan lyhentämiseen. Tässä on kuitenkin unohtunut se, että eläkemenoista koituva paine huomioidaan edelleen velkaantumista kasvattavana tekijänä.
On epäjohdonmukaista jättää tulopuoli huomioimatta, mutta sisällyttää menopuoli analyysiin. Tätä ei ilmeisesti ainakaan virkakunta ole täysin sisäistänyt ajaessaan tätä laskentatavan muutosta.
Toivottavasti virkakunnalta löytyy riittävästi nöyryyttä pyytää EU:lta vanhan laskentatavan palauttamista tai vaihtoehtoisesti eläkerahastojen ylijäämien huomioimista menopuolta pienentävänä tekijänä.
Valtiovarainministeriö on kertonut yllättyneensä uusien sääntöjen vaikutuksesta. Tästä saa sen vaikutelman, että Suomi on Saksan kanssa ollut vaatimassa kovaa talouskuria, mutta vaikutuksia ei ole täysin käsitetty.
PL: Näin näyttää käyneen. Ikävä kyllä taloussääntöjä uudistettaessa vaikutusarvioinnit jäivät hyvin marginaalisiksi.
Taloussääntöjä on ehkä uudistettu enemmän identiteettipolitiikan pohjalta, jossa Suomi on ollut Saksan mukana vaatimassa tiukkoja taloussääntöjä ymmärtämättä, mitä ne käytännössä tulevat tarkoittamaan ja kuinka realistista niiden noudattaminen on.
EU:n taloussäännöistä ei ennenkään ole paljon välitetty, esimerkiksi Saksa ja Ranska rikkoivat niitä heti 2000-luvun alussa ilman seuraamuksia. Miksi tilanne nyt olisi toinen, ja Suomen pitäisi noudattaa tiukkaa talousohjelmaa?
PL: EU:n taloussääntöjä ei aiemmin ole kovinkaan kirjaimellisesti noudatettu. Osittain niiden epärealistisuuden vuoksi taloussääntöjä jouduttiin uudistamaan. Nyt toimeenpanoa on pyritty vahvistamaan. Sanktioita on myös madallettu, mikä alentaa kynnystä niiden käyttämiselle.
Ennen kaikkea kyseessä on nyt uusien taloussääntöjen uskottavuus. Poliittiset päättäjät haluavat todennäköisesti, että uusia sääntöjä noudatetaan aluksi melko tiukasti. Jos uusia sääntöjä tulkitaan heti hyvin joustavasti, ei niiden uskottavuus ole jatkossakaan kovin vahvaa.
Lopuksi: EU painii useampien isojen ongelmien kanssa. Julkisen velkaantumisen lisäksi EU-maissa pitäisi tehdä jättimäisiä investointeja eri puolille. Miten nämä taloussäännöt vaikuttavat tilanteeseen?
PL: Uudet taloussäännöt vaikeuttavat huomattavasti mittavien investointien tekemistä jäsenmaiden toimesta. Ikävä kyllä taloussääntöjen ulkopuolelle ei jätetty investointeja, mitä moni talouden asiantuntija suositteli.
Jos Draghin raportin suosituksia investointiasteen nostamiseksi ryhdytään toteuttamaan, on ne käytännössä tehtävä EU-tasolla esimerkiksi yhteisen teollisuuspoliittisen rahaston ja yhteisvelan avulla. Löyhempi sääntökehikko olisi mahdollistanut investointitarpeisiin vastaamisen jäsenmaiden omasta toimesta.
uutiskirje 