Paljon kiistoja ja ennen muuta mielipahaa synnyttänyt haja-asutusalueiden jätevesiasetus on saanut eduskunnan ympäristövaliokunnassa uuden, mutta lopulta vain hieman muutetun muodon.
Oman kenttäväkensä ryöpyttämäksi joutunut ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) tosin on hehkuttanut muutoksia, vaikka niiden vaikutukset kokonaisuuden kannalta ovat lähinnä kosmeettisia. Yli 68-vuotiaat vapautuvat velvoitteista ja vapautuksia voidaan antaa myös sosiaalisin perustein. Niin ikään päästörajoja lievennetään hieman.
Itse asiasta ei ole koko aikana ollut suurta erimielisyyttä. Ympäristön ja luonnon suojeleminen jätevesiltä on kaikkien yhteinen etu. Fosfori- ja typpijäämiä täytyy vähentää. Tosin vesien suurin fosfori- ja typpikuormittaja on edelleen maatalous ja siihen jätevesiasetus ei muutoksia tuo.
Toistaiseksi uudistuksesta suurimman hyödyn ovat keränneet laitevalmistajat ja koneurakoitsijat.
Lainsäädännössä olennaista on kansalaisten yhdenvertainen kohtelu. Jätevesiasetuksen osalta se ei ole onnistunut. Toistaiseksi tästä uudistuksesta suurimman hyödyn ovat keränneet laitevalmistajat ja koneurakoitsijat.
Jätevesikapinalla onkin ollut järkiperusteet. Asetuksen pikainen uusiminen tuskin olisi onnistunut ilman laajaa kansalaiskeskustelua. Osavoitto ei tosin edelleenkään tyydytä kaikkia jätevesikapinaan osallistuneita.
Erityisesti tämä asia on kiehuttanut keskustan väkeä eikä ihme, sillä jätevesiasetus on niitä harvoja päätöksiä, joita syntyi pääministeri Anneli Jäätteenmäen (kesk.) lyhyenä valtakautena. Asetuksenhan allekirjoitti ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 11. kesäkuuta 2003 Jäätteenmäen ollessa viimeisiä viikkojaan pääministerinä.
Eduskunnan rukkaukset eivät helpota yhtään niiden tuskaa, jotka ovat jo ehtineet tehdä mahdollisesti hukka- tai ainakin ylisuuria investointeja jätevesiensä puhdistamiseen. Ympäristön kannalta tehokkaat laitteistot voivat olla sinänsä hyvä asia, mutta vaikea niitä on ihmisille perustella, kun uuden asetuksen perusteella vähemmälläkin olisi päässyt. Todennäköisesti oikeudessa vielä testataan se, onko valtio korvausvelvollinen.
Monia on loukannut myös se, että heidät leimataan ympäristörikollisiksi, jos he eivät nopeasti ryhdy hankkimaan kalliita puhdistuslaitteita. Itse asetushan ei sisällä sanktioita eikä varsinaista valvontaakaan suoriteta – tai se riippuu kunnista. Niissä valvontaa ei välttämättä tehdä tai voi epäillä sen toteutuvan tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kunnille asetus jättää ylipäätään runsaasti arviointi- ja päätösvaltaa. Se velvoittaa ne myös järjestämään neuvontaa jokaiselle kiinteistölle. Kuinkahan mahtaa tässäkin käytännössä käydä?
uutiskirje 
