Kokoomuslaisen sisäministeri Anne Holmlundin yritys saada ”aggressiivisen” kerjäämisen kielto voimaan jää historian aikakirjoihin yhtenä esimerkkinä siitä, miten poliittisia irtopisteitä kerätään lainsäädäntötyössä tai ainakin yritetään kerätä.
Kokoomuksen oikeistosiipeä edustava Holmlund ilmeisesti varmisti raukeavalla esityksellään menestyksensä vaalikentillä. Hänellä on nyt konkreettista näyttöä yrityksestä tuoda maahan ”kuria ja järjestystä”. Omituista tässä näytelmässä on, että muut ministerit antoivat tämän kaiken tapahtua. Hallitus taipui viemään Holmlundin junaileman esityksen eduskuntaan, vaikka monet ministerit pääministeristä lähtien ehtivät julkisuudessakin epäillä kerjuukiellon mielekkyyttä ja tehoa.
Kokeneensa poliitikkona myös Holmlundin täytyi tietää, ettei kiistanalaista lakia pystytä viemään vaalien alla eduskunnan läpi muutamassa kuukaudessa. Ilmeisesti hän tiesi jo esitystä valmistellessaan, että se raukeaa ajan puutteen takia, mutta tulipahan mainosta.
Lakiesityksen raukeaminen varmistui keskiviikkona, kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) ilmoitti, ettei valiokunta ehdi vaalikauden loppumetreillä paneutua tähän lakiesitykseen.
Vaalien jälkeen esitys voidaan tietysti uusia, mutta itsestään selvää se ei ole. Sitä ennen tästäkin asiasta on kuitenkin sovittava vaalien jälkeen käynnistyvissä hallitusneuvotteluissa niiden puolueiden kesken, jotka hallitusohjelmaa ryhtyvät rustaamaan.
uutiskirje 
