Hallitus joutuu tiistaina eduskunnassa selittämään, miksi sen politiikka on kasvattanut tuloeroja Suomessa.Tuloerojen kasvuhan ei sinänsä ole mikään uutinen. Myös siitä, miksi näin on käynyt, on paljon tietoa.
Välikysymystä on arvosteltu tylsäksi aseeksi, josta ei ole juuri konkreettista hyötyä. Sehän on selvä, että tiukan enemmistöparlamentarismin oloissa hallituksia ei välikysymyksillä kaadeta kuin korkeintaan vahingossa ja sellaista vahinkoa ei varsinkaan pari kuukautta ennen vaaleja pääse tapahtumaan.
Välikysymysten luonne on muuttunut. Niiden avulla voidaan kovistella hallitusta ja saada se perustelemaan pieleen mennyttä politiikkansa. Tosin hallitukset harvoin, jos koskaan, myöntävät tehneensä mitään väärää, virheistä nyt puhumattakaan.
Todennäköisesti ministerit nyt toistavat – jo nyt ylipäätään alentuvat aiheesta keskustelemaan – posket hehkuen, että itse asiassa tuloerojenkin kasvu on jollakin erikoisella tavalla opposition syytä tai joka tapauksessa oppositio heidän mielestään haukkuu väärää puuta tai syylliset löytyvät maan rajojen ulkopuolelta tai kysymys onkin vain tulkinnasta, mitään ei ole tapahtunut. Voihan tietysti käydä niinkin, että pääministeri toteaakin tyynen rauhallisesti ”so what”.
Tilastot ja tutkimukset kuitenkin aika vedenpitävästi osoittavat, että tuloerot ovat todellakin rajusti kasvaneet ja yhtenä perussyynä siihen on juuri hallituksen harjoittama politiikka ja erityisesti hyvätuloisia suosineet verojen kevennykset. Kiviniemen-Kataisen hallitus on nimenomaan halunnut näin käyvän, mistään vahingosta ei ole kyse. Hallituspuolueista vero-ohjelmansa jo julkistanut kokoomus haluaa kaiken lisäksi jatkaa samalla linjalla vaalien jälkeenkin.
Kehitystä kuvaa hyvin se, että vuonna 2009 ylimpään tulonsaajakymmenykseen kuuluvilla asuntokunnilla oli käytettävissään lähes 60 prosenttia enemmän rahaa kuin vuonna 1995. Alimman kymmenyksen kohdalla muutos oli 11 prosenttia.
uutiskirje 