Lilli Loiri-Seppä on kirjoittanut teoksen Selviämistarinoita, jossa raitistuneet alkoholistit kertovat tarinansa. Kirjoitan tämän arvion raitistuneena alkoholistina, omista lähtökohdistani käsin.
Loiri-Sepän teos antaa tietoa ja toivoa alkoholisteille, mutta myös niille moninaisille tahoille, jotka joutuvat tekemisiin alkoholismin kanssa: omaiset, läheiset, terveydenhuollon ammattilaiset, poliisit, nuoriso- ja sosiaali- ja päihdetyöntekijät.
Selviämistarinat ovat yksilöllisiä kertomuksia, jotka Loiri-Seppä on koonnut kovien kansien väliin. Kertomukset, tositarinat, ovat rehellisiä, suorasukaisia ja usein itseironian sävyttämiä. Kertojien ikä, sukupuoli, koulutus, ammatti ja sosiaalinen asema vaihtelevat suuresti. Kuningas Alkoholi ei syrji ketään.
Raitistunut alkoholisti kestää rankkoja asioita paremmin kuin muut.
Miksi Jeppe juo?
Tarinoitten takaa paljastuu monia asioita, jotka ovat sysänneet ihmiset juomaan viinaa. Usein taustalla ovat epävakaat kotiolot. Tavallista herkemmät ja voimakkaasti tuntevat ovat selkeästi vaaravyöhykkeessä. Ujouteen, esiintymispelkoon, jännittämiseen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen otetaan lääkkeeksi viinaa. Myös masennusta ja ahdistusta hoidetaan alkoholilla: alkoholi puuduttaa ja turruttaa nopeasti ja tehokkaasti.
Joskus saattaa olla kysymys ”alkoholigeenistä” ja joskus mallioppimisesta. Usein alkoholistit ovat perfektionistisia, maanisia ja ylivastuullisia suorittajia. Addiktio- eli riippuvuusherkille ihmisille viinakoukkuun jääminen on helppoa.
Suomen modernisoituminen on tuonut tullessaan lisää alkoholiongelmia. Työt edustustehtävineen ja ulkomaanmatkoineen kastelevat. Opiskelijapiireissäkin viina virtaa. Urheilupiireissä on alkoholi yhä hyväksytymmin esillä. Rock-elämään viina ja muut päihteet ovat kuuluneet viimeaikoihin asti, mutta nyt sillä suunnalla on havaittavissa muutosta.
Alkoholismikin on sukupuolittunut. Naisen juominen on tabu. Nainen on äiti ja hoivaaja, madonna. Naisen kuuluu hävetä juomistaan, ja sen seurauksena monet naiset ovat kaappijuoppoja kotona tissuttelijoita. Naiset syyllistetään epäröimättä. Näin ollen naisen on vaikea tunnustaa itselleenkin, puhumattakaan perheelleen ja yhteisölleen, että hän on alkoholisti.
Kovat jätkät ryyppäävät ja kunnolla. Miesten kohtalo, puhumattomuuden kulttuurikin, edesauttaa alkoholismin syntyä.
”Wiinan kauhistus”
Kun ihminen on herännyt siihen, että hänellä on alkoholiongelma, ollaan yleensä jo pitkällä. Ennemmin tai myöhemmin tulevat moraaliset krapulat, kovat ahdistukset ja pelkotilat. Aikanaan tulevat deliriumit ja alkoholipsykoosit. Aina ei kuoleman pelko saa haluamaan viinasta eroon, vaan pikemminkin hulluksi tulemisen pelko. Fyysinen terveys romahtaa ennemmin tai myöhemmin.
Halu lopettaa juominen voi syntyä, kun huomaa, että viina ei toimi enää sen enempää ”lääkkeenä” kuin huvinakaan. Lisäksi asiat alkavat olla niin solmussa, että toivoo jotain tapahtuvaksi: raitistumisen ihmeen tai kuoleman.
Rahan puutteeseen alkoholisti ei juomista lopeta. Raha viinaan hankitaan tavalla tai toisella: lainaamalla, varastamalla tai kerjäämällä.
Omaiset ja läheiset saattavat väsyä turhautuneina auttamisyrityksiinsä ja läheisessään tapahtuneisiin kielteisiin muutoksiin. Avio- tai avoero ovat tavallisia seurauksia. Tiedämme myös, kuinka paljon maassamme on asunnottomia alkoholisteja. On kauhistuttavaa ajatella, kuinka monen lapsen kohtalo lyödään lukkoon alkoholistiperheissä. Väkivalta on tavallinen ilmiö siellä, missä ryypätään.
Mikä neuvoksi?
Suomalaista alkoholistien hoitoa ei kiitellä, koska se vain mahdollistaa juomisen jatkamisen. Monet kertojat kiittävät AA:ta (nimettömät alkoholistit), ja sen ohjelmaan perustuvia Mylly- ja Minnesota-hoitoja. Näissä hoito on asiantuntijoiden ja ammattilaisten käsissä. Käsittelemättömiä tunne-elämän ongelmia on käsiteltävä. Olisi yritettävä motivoida ryyppäämisen lopettamiseen. Ilman motivaatiota ei ole toivoa. Olisi pyrittävä täysraittiuteen.
Useat ovat sitä mieltä, että hyvä ja tukeva läheisverkko on tärkeä. Jotkut vannovat vertaisryhmien tai terapian nimeen. Jotkut turvautuvat kirkkoon ja Jumalaan.
Monet urheilevat ja saunovat paljon, sillä silloin syntyy endorfiinejä, mielihyvää tuottavia aineita. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat hyviä keinoja. Keskusteluja ja puhumista pidetään tärkeänä, ja siinä voivat olla apuna omaiset, ystävät, vertaistuet tai terapia. On tärkeää välttää stressiä. Väsyneeksi, nälkäiseksi tai janoiseksi ei saa itseään päästää.
Suhtaudun varauksella sanoihin ”vapaus” ja ”elämänhallinta”, mutta totta on, että raittiina olo antaa ihmiselle vapautta ja mahdollisuuksia juomista enemmän.
Eräs raitistunut kuvaa juomista niin kovaksi työksi, että siihen verrattuna talon rakentaminen ja väitöskirjan kirjoittaminen on helppoa. Raitistuminen vapauttaa valtavasti energiaa.
Alkoholismin kokemus ja siitä selviäminen on niin kova juttu, että se leipoo ihmisestä aikuisen. Jotkut luonteen- ja persoonallisuudenpiirteet voivat terävöityä. Tällainen ihminen voi tuntua nyt hankalalta. Kypsästi ajatteleva hyväksyy oman rajallisuutensa: kaikkea ei voi korjata, ja itseään on suojeltava. On armahdettava itsensä, vaikka muut eivät sitä tekisikään.
Raitistunut alkoholisti kestää rankkoja asioita paremmin kuin muut. Arvomaailma on muuttunut: ihmissuhteet ovat ensin, sitten tulevat muut asiat. Läheisriippuvaiset ovat pulassa, koska ei ole enää ketään, josta huolehtia ja jota holhota.
Raitistunut ihminen osoittaa hyvää itsetuntemusta ja arvostelukykyä. Joku toteaakin, että voisipa kirjoittaa ansioluettelossa, että on raitistunut alkoholisti.
Alkoholismi on yhteiskunnallinen ongelma pari- ja perhesuhdeväkivallan tavoin. Kysymys ei ole yksityisistä asioista. Millainen yhteiskunta meillä Suomessa on, kun se tuottaa niin valtavasti alkoholisteja?
Lilli Loiri-Seppä: Selviämistarinoita. Gummerus 2010. 250 sivua.
uutiskirje 