Sanat jotka säilyvät 13
Teinin tunteet ovat sellaista suuruusluokkaa, ettei niistä voi kertoa pienin kirjaimin. 16-vuotias Alpo Korva, Allu, VIHAA JUHLIA, nössön isäpuolen tukka ei ole MINKÄÄN värinen ja kesälomasuunnitelmat ovat kuivumassa kokoon TORVENKYLÄLLÄ.
Anna-Leena Härkönen oli itsekin vielä teini-ikäinen kirjoittaessaan esikoisensa Häräntappoaseen (Otava 1984). Kempeleen lukion tokaluokkalainen pokkasi romaanillaan J. H. Erkon palkinnon.
Puhekielellä kirjoitettu tarina pojasta ja kesästä maalla oli 80-luvulla nuortenkirjojen suursuosikki, josta yhä otetaan uusia pokkaripainoksia.
Lahja alko lypsään. Se teki todella vaikutuksen muhun. Se veteli lehmien tisseistä tottuneesti ja sen sisällä näytti olevan oikee rytmi siihen. Se takuulla ajatteli listaykkösiä ku se puristeli menemään.
– Tota maitoa mä en ainakaan juo, mä mietin.
– Täällähän ei uskalla koskea mihinkään ruokaan. Tällasesta epähygieenisyydestä voi saada koleran.
Se oli melkeen niin ku kehitysmaata, Torvenkylä. Ei edes lypsykoneita.
Allun äiti lupaa Allun tämän mielipidettä kysymättä sukulaisten avuksi heinätöihin ja Allu pelkää kesän valuvan hukkaan.
Mutta sitten tulee Kerttu pienine oravankäsineen ja ihanine hampaineen. Avojaloin, sateesta vettyneenä ja möyhöttyneenä.
Voi miltä se näytti. Eikä se pelkästään näyttäny, se OLI. Mä näin heti et se eli aivan saatanasti. Ja mä oon ollu niin paljon tekemisissä kuolleitten kanssa et mä tiedän mikä on elävä.
Härkönen on romaanien lisäksi kirjoittanut näytelmiä, novelleja, pakinoita ja lauluja. Ja ehtinyt siinä sivussa harjoittaa myös näyttelijän ammattiaan.
Härkönen on naistenlehtien vakiokasvo; kantaaottava ja näkyvä persoona, jonka omaelämäkerralliset kirjat Heikosti positiivinen (2001) ja sisaren itsemurhasta kertova Loppuunkäsitelty (2005) osoittivat, että hän uskaltaa tuoda julkisuuteen intiimejäkin asioita.
Vuonna 2008 Anna-Leena Härkönen voitti Image-lehden Uusi suomalainen kansalliskirjailija -äänestyksen.
Silti, 25 vuotta myöhemmin ja monipuolisen taiteilijan uransa jälkeenkin Härkönen tekee minuun suurimman vaikutuksen juuri esikoisellaan. Kateudensekainen ihailu nuorta kirjailijaa kohtaan ja ihastuminen kirjan päähenkilöön jättivät puberteetti-ikäiseen sieluuni Häräntappoaseen kokoisen jäljen.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 3.4.2009
uutiskirje 
