Zimbabwen Umguzan alueella maanviljelijä Agnes Moyo näki naapurinsa pellolla maissin näivettyvän kuivuuteen. Hänen oma helmihirssinsä kukoisti yksinkertaisessa kylvöksessä, johon oli lisätty vain siemenet ja lantaa. Moydon kylvös tuotti kymmenen 50 kilon hirssisäkillistä.
Säilyttävää maataloutta on kiittäminen siitä, että Moyo sai sadon, jolla hän ruokkii perheensä seuraavaan istutuskauteen. Sen pääperiaatteita ovat maaperän peitteen maksimointi, maanmuokkauksen ja häirinnän minimointi sekä vuoroviljelyn monipuolistaminen.
– Säilyttävä maatalous, intwasa, kannattaa. Olen saanut satoa jopa kuivuuden aikana, Moyo kiittää.
– Se on tapa, joka kaikkien viljelijöiden pitäisi omaksua, erityisesti kuivuutta kestäviä viljoja, kuten hirssiä ja durraa viljelevien.
Agroekologia kannustaa paikallisuuteen
Zimbabwen pääkaupungista Hararesta 290 kilometriä lounaaseen Elizabeth Mpofu valmistelee peltoaan istutuksia varten. Mpofu viljelee 10 hehtaarin ympäristöystävällisellä maatilallaan durraa, helmihirssiä, villimaissia, sormihirssiä, maapähkinöitä, bambarapähkinöitä ja palkokasveja.
Mpofun agroekologiset menetelmät edistävät maan hedelmällisyyttä, veden säästämistä ja teollisten hyönteismyrkkyjen hylkäämistä.
– Agroekologia vahvistaa ruokaomavaraisuutta kannustamalla paikalliseen tuotantoon ja kulutukseen, agroekologista maataloutta 25 vuotta harjoittanut Mpofu sanoo.
Maailmanlaajuisen talonpoikien järjestön Via Campesinan pääkoordinaattoriaikoinaan hän johti kampanjaa, jonka tuloksena YK:n yleiskokouksessa vuonna 2018 hyväksyttiin YK:n julistus talopoikien ja muiden maaseudulla työskentelevien oikeuksista.
Asiantuntijoiden mukaan agroekologia ja säilyttävä maatalous ovat elintärkeitä ilmastonmuutoksen vaikutuksien kanssa kamppaileville maanviljelijöille.
Agribisnes ja fossiilisten lobbaajat jarruttavat muutosta
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan maataloustuotanto aiheuttaa kolmasosan kaikista kasvihuonekaasuista. Ilmastotoimissa se on jäänyt kuitenkin sivuosaan, vaikka maatalouden muuttaminen kestäväksi ruuantuotannoksi, jätteiden vähentäminen ja puhdas energia voivat auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.
Maataloutta ovat kurittaneet äärimmäiset sääilmiöt, joita ilmastonmuutos on pahentanut. Lamauttavat kuivuudet, tulvat, korkeat lämpötilat ja valtamerien happamoituminen yhdessä ovat laukaisseet ruokakriisin.
FAO:n analyysi osoittaa, että ilmaston muuttuminen on vaikuttanut voimallisesti maatalouteen, joka on kärsinyt satojen miljardien dollarien tappiot vuosittain. Vuosien 2007 ja 2022 välillä maatalouteen kohdistui 23 prosenttia katastrofien aiheuttamista menetyksistä, niistä kuivuus oli vastuussa 65 prosentista.
Ruokajärjestelmät kuluttavat 15 prosenttia kaikista fossiilisista polttoaineista, petrokemian tuotteista 40 prosenttia.
Lähes kaikki maat ovat lisänneet maatalouden ilmastotoimintasuunnitelmiinsa (NDC). Vuoden 2024 analyysissa FAO totesi, että maatalous on mainittu 94 prosentissa sopeutumisen ja 91 prosentissa hillitsemisen yhteydessä.
Maat ovat sitoutuneet vähentämään metaanipäästöjä parantamalla rehua ja vähentämällä metsäkatoa viljelysmailla. Samaan aikaan edistetään hiilen varastointia maaperään peltometsätalouden, säilyttävän maatalouden ja agroekologian avulla.
Slow Foodin puheenjohtaja Edward Mukiibin sanoo, että ruokajärjestelmä ei ole päässyt ilmastoneuvottelujen keskiöön, koska agribisnes ja fossiilisten polttoaineiden lobbaajat ovat vahvoja vaikuttajia.
Hän toivoisi, että monimutkaisia ruokasysteemejä käsittelisi muodollisesti nimitetty neuvottelujärjestelmä.
– Se antaisi hallituksille mahdollisuuden keskittyä helpompiin kysymyksiin, kuten liikenteeseen ja energiaan. Nyt kokonaisuus ei ole hallinnassa, joten teollinen maatalous välttää vastuun massiivisista päästöistään.
Ilmastokaaoksen rahoittamisesta agroekologiaan
Fossiilisia polttoaineita hyödyntämättömiä ruokajärjestelmiä on jo olemassa, agroekologia yhtenä esimerkkinä. Laajaa suosiota ne eivät ole saavuttaneet.
– Se on maailmanlaajuisen ruokakriisin perustavanlaatuinen poliittinen kysymys, Mukiibi sanoo.
– Maailma ei omaksu agroekologiaa, koska vallitseva fossiili-intensiivinen ja keskittynyt ruokajärjestelmä on suunniteltu keskitettyä valvontaa ja eksponentaalisesti kasvavia voittoja varten, mikä on perustavanlaatuisessa ristiriidassa agroekologian hajautetun ja autonomisen luonteen kanssa.”
Fossiilisten polttoaineiden rooli maailman ruokajärjestelmissä on merkittävä niin ruuantuotannossa, sen nauttimisessa kuin markkinoinnissakin, todetaan kansainvälisessä kestävien ruokajärjestelmien asiantuntijapaneelin (IPES-Food) raportissa.
IPES-Foodin raportissa ruuantuotannon riippuvuutta fossiilisista polttoaineista kehotetaan vähentämään. Paneelin jäsen, Teksasin yliopiston ravintotutkimuksen professori Raj Patelin mukaan globaalisti huikeista fossiilisten polttoaineiden käytön kuluista. Vuodessa niihin menee Maailmanpankin mukaan seitsemän biljoonaa dollaria.
– Ongelma ei ole teknologinen, vaan poliittinen. Liikuteltavat rahasummat ovat valtavia, Patel sanoo.
– Omien etujensa valvojia on paljon. Lopettamalla ilmastokaaoksen rahoittamisen ja investoimalla agroekologiaan seitsemästä biljoonasta voi kuitenkin saada huikeat säästöt. Se tuottaa jo nyt todellista tulosta alkaen hyvinvoivasta maasta päätyen ruokaturvaan.
Ruokajärjestelmät kuluttavat 15 prosenttia kaikista fossiilisista polttoaineista, petrokemian tuotteista 40 prosenttia. Ruoka on kuitenkin lähes tyystin sivuutettu kansainvälisistä neuvotteluista ja ilmastolupauksista.
IPES-Food paneelin asiantuntija ja Brasilian ruoka ja ravitsemusturvallisuuskeskuksen (CONSEA) johtaja Elisabetta Recine sanoo, että Brasilia on vain parissa vuodessa nostanut 40 miljoonaa ihmistä nälästä, kun politiikassa on priorisoitu perheviljelmiä, alkuperäisiä ja perinteisiä yhteisöjä, sekä terveellistä, paikallista ruokaa.
– Viesti on selvä, Recine toteaa.
– Nälän, epätasa-arvon ja ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun on edettävä käsi kädessä.
uutiskirje 
