Mitä jäi käteen Belémistä – asiantuntijat vastaavat

Suurin odotuksin ladattu Belémin COP30-ilmastokokous Brasiliassa jätti monet ilmastosta ja luonnosta huolestuneet toimijat hämmentyneiksi. Fossiilisista polttoaineista luopumisesta ei saatu sovittua, ja kokous käytiin kireissä geopoliittisissa tunnelmissa. Tuloksia pidettiin yleisesti ottaen vaatimattomina.

Valonpilkahduksiakin oli. Alkuperäiskansoilla oli ensimmäistä kertaa virallinen rooli konferenssissa, ja heidän maaoikeuksiaan vahvistettiin. Perustettiin myös trooppisten metsien suojelurahasto (TFFF), josta maksetaan maille metsien säilyttämisestä, ja rahoituksesta viidesosa ohjataan suoraan alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille.

Valtioiden välisten sopimusten sijaan Belémissä korostuivat siis alueellinen suojelu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Rikkailta mailta vaadittiin enemmän vastuuta aiheuttamistaan haitoista ja alkuperäiskansat pääsivät ääneen. Yhtä kaikki sovitut toimet ovat yhä liian heikkoja vastaamaan ilmastonmuutokseen ja lajikatoon niiden vaatimalla vakavuudella ja aikataululla.

Alla asiantuntijaraatimme vastaa kysymykseen mitä jäi käteen Belémistä.

Maria Brockhaus / Kaisa Kosonen / Kukka-Maria Ahokas

Maria Brockhaus, metsätieteiden professori Helsingin yliopistolla

Metsien ja ilmastonmuutokseen valtaa ja politiikkaa tutkivana lähestyisin asiaa toisin ja kysyisin ensin, mitä ei saavutettu ja missä geopoliittisessa kontekstissa.

Kahden saati 1,5 asteen tavoite on jäämässä saavuttamattomiin. Loppujulistuksessa ei mainittu fossiilisista polttoaineista luopumista eikä laadittu siihen tiekarttaa. Myöskään metsäkadon tiekarttaa ei laadittu, vaikka kokous pidettiin Amazonilla.

Se, että 195 maata pääsi sopimukseen, antaa kuitenkin toivoa, vaikka sovittu ei riitäkään vastaamaan haasteisiin. Monet asiat, kuten metsäkadon tiekartta, on otettu osaksi Turkin COP31-kokouksen työohjelmaa.

Oikeudenmukaisen siirtymän agendassa oli hienoa nähdä jonkin verran edistystä. Tämä on entistäkin tärkeämpää nykyisinä myrskyisinä geopoliittisina aikoina, kun hallitukset ympäri maailmaa yrittävät viivästyttää tai estää ilmastotoimia.

Suurin saavutus oli kuitenkin kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti alkuperäiskansojen äänen vahvistuminen ja yritys saattaa osallistujat ja kansallisvaltiot vastuuseen epäonnistumisistaan. Konferenssista ei saa tehdä bisnesmessua, jossa tehdään ”sopimuksia” ja myydään ”ratkaisuja”, joiden vaikutukset ovat kyseenalaisia tai epävarmoja ja häiritsevät oikeita toimia.

Kaisa Kosonen, Greenpeacen ilmasto- ja energia-asiantuntija

Belémistä jäi käteen lähinnä taistelutahto. Käytännössähän maat sopivat vain minimiaskelista, joilla prosessi pysyy elossa, mutta toimet eivät nopeudu. Virallinen tulos heijastaa maailmanpolitiikan synkkää tilannetta, eikä siksi yllätä.

Onneksi tiedämme, että ihmiskunnan todellinen kyky nopeuttaa ratkaisuja on paljon suurempi. Myös tästä nähtiin Belémissä merkkejä, kun fossiilisista polttoaineista irtautumista ajava rintama vahvistui entisestään ja metsien puolustajat yhdistivät voimiaan. Jatkoa seuraa heti huhtikuussa, kun Kolumbia järjestää maailman ensimmäisen fossiilisista polttoaineista irtautumiseen keskittyvän kansainvälisen konferenssin.

Ilmastopolitiikassa huomio kääntyykin nyt sinne, missä johtajuutta on, ja missä vaikeistakin tavoitteista tehdään sitkeästi totta. Lähivuosina läpimurtoja tullaan tekemään edelläkävijämaissa, yrityksissä, kaupungeissa ja tuomioistuimissa. Sitä tehdään, kun tavalliset ihmiset jaksavat pitää asiaa pinnalla. Tässä valossa tärkeää on myös se, että EU:n ja Suomen ilmastotavoitteita viedään johdonmukaisesti maaliin.

Kukka-Maria Ahokas, Voiman metsätoimituksen päätoimittaja

Belém oli torjuntavoitto. YK:n ilmastokokouksissa on ymmärrettävästi haluttu vuosikymmeniä korostaa, että päästöjä pitää hillitä ja lämpeneminen rajoittaa 1,5 asteeseen. Nyt Belémin kokouksessa António Guterres lausui, että se raja meni jo, mikä on moraalinen epäonnistuminen, jolla on tappavat seuraukset.

Tämä on hirveä ja samalla realistinen viesti. Vahinkoja ei voi enää estää. Globaalissa etelässä maapallon kuumenemisen seuraukset ovat näkyneet jo vuosikymmeniä, eli kyseessä ei ole tulevaisuusuhka, mistä maat muistuttivat.

Edistyksellinen tiekartta vaati maita siirtymään pois fossiilisista polttoaineista, mutta se lässähti lopulta. Merkittävät maat kannattivat aloitetta, mutta ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa yhteistä rintamaa ei saatu. Ehkä lopputulos oli torjuntavoitto, ja nyt odotellaan Trumpin kauden päättymistä.

Belémistä uutisoitiin Suomessa ihmeellisen vähän. Se johtuu ehkä vaikeaselkoisesta ilmastojargonista tai siitä, että pelätään ilmastoestäjien saavan pontta politiikalleen, jonka mukaan ilmastotoimet voi lopettaa, koska kaikki on jo mennyttä. Näin ei tietenkään ole.