Romuttaako unionin budjettikehys koheesion?

Euroopan kunnat ja alueet ovat huolissaan Euroopan komission esityksestä tulevaksi monivuotiseksi (2028–2034) rahoituskehykseksi. Esitys muuttaisi Euroopan unionin budjetin rakennetta. Koheesiovarojen hallinnan päätösvaltaa siirrettäisiin paikalliselta tasolta kansalliselle tasolle ja kytkettäisiin yhteisen maatalouspolitiikan rahoitukseen.

Budjettiesityksen seurauksista on vielä liian varhaista tehdä täsmällisiä arvioita, Euroopan alueiden komitean suomalaisjäsen Mikko Aaltonen (vas./PES) sanoo. Hänen mukaansa paikallis­tasolla on kuitenkin suuri pelko, että yhteys suoraan Brysseliin ja EU:hun ohi kansallisen hallituksen ja kansallisen politiikan heikentyisi.

– Alueitten omatoimisuus ja itsenäisyys vähenevät, Aaltonen tiivistää seuraukset, mikäli budjetti toteutuu esitetyssä muodossa.

Jyrkkiäkin kannanottoja on kuultu. Alueiden komitean puheenjohtaja, unkarilainen Kata Tüttō (PES) kuvaili lokakuussa Euroopan alueiden ja kuntien viikolla budjetin rakennemuutoksen aiheuttavan ”nälkäpelin” maanviljelijöiden ja kaupunkien välillä. Tüttōn käyttämä englanninkielinen termi ”hunger games” viittaa Suzanne Collinsin dystooppista selviytymistaistelua kuvaavaan romaanisarjaan.

Heinäkuussa budjettiehdotuksen tultua julki Tüttō kuvaili sitä vaikutuksineen ”kansallistavaksi hirviösuunnitelmaksi”, joka sulkee silmänsä kaupunkien tarpeilta. Suomen valtuuskunnan jäsen Sari Rautio (kok./EPP) arvioi sen uhkaavan koko Euroopan tähänastista ideaa, jos paikallistason ääntä ei kuunnella.

Kotimaan vastakkainasetteluja ei näy

Alueiden komitea on EU:n neuvoa-antava elin, jonka jäsenet ovat EU:n 27 jäsenmaan alue- ja paikallis­tason päättäjiä. Komiteassa edustajat voivat ilmaista mielipiteensä alueita ja kaupunkeja välittömästi koskevista EU:n lainsäädäntöehdotuksista. Alueiden komitea kokoontuu vuosittain enintään kuusi kertaa täysistuntoon. Niissä hyväksytään lausunnot 50–80:stä EU:n säädös­ehdotuksesta.

Kansallinen valtuuskunta muodostetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Poliittinen jakauma noudattaa edellisten kuntavaalien tulosta. Kun uusi Suomen valtuuskunta aloitti tammikuussa, se muodostettiin vuoden 2021 kuntavaalituloksen pohjalta. Suomen edustuksessa pyritään huomioimaan alueellinen jakautuminen siten, että jäseniä olisi ympäri maan. Valtuuskunnassa on jäseniä Ahvenanmaalta, Espoosta, Hämeenlinnasta, Keravalta, Lahdesta, Oulusta, Tampereelta ja Turusta.

Yhdeksännen jäsenen paikka on toistaiseksi täyttämättä. Valtuuskunnan ”itäisin” jäsen, lappeenrantalainen Ilpo Heltimoinen (ps.), ei päässyt läpi kevään 2025 kuntavaaleissa ja menetti mandaattinsa alueiden komiteassa toimimiseen. Heltimoisen tilalle perussuomalaiset esittänee jäsentä pääkaupunkiseudulta. Itä-Suomi on siis jäämässä ilman jäsentä Suomen valtuuskunnassa.

Itä-Suomen onni voi olla alueiden komitean Suomen valtuuskunnan hyvä yhteishenki, jota Mikko Aaltonen kehuu. Asioita ajetaan koko Suomen eduksi. Kotimaan paikallispolitiikasta tai valtakunnan politiikasta tuttuja vastakkainasetteluja ei näy.

– EU-tasolla suomalaiset pystyvät olemaan asioista lähes yksimielisiä. Pystymme tekemään yhteistyötä erittäin hyvin.

Muutenkin alueiden komiteassa näkyy sen luonne niin sanotun pehmeän päätöksenteon elimenä. Perinteinen puolueen etujen ajaminen puuttuu, Mikko Aaltonen sanoo.

– Suurin osa jäsenistä ymmärtää, että kukaan ei voita vaaleja alueiden komiteassa. Se muuttaa keskustelutavan asioihin keskittyväksi. Politiikalle tyypillinen henkilöön menevä riidan haastaminen puuttuu käytännössä kokonaan. Identiteettipolitiikkaan liittyvä vänkääminen on huomattavasti vähäisempää.

Suomen näkökulma esiin

Euroopan komission, EU:n neuvoston ja Euroopan parlamentin on kuultava alueiden komiteaa valmisteltaessa lainsäädäntöä aloilla, jotka koskevat suoraan paikallis- ja aluehallintoa. Tällaisia aloja ovat muun muassa terveydenhuolto, koulutus, työllisyys, sosiaalipolitiikka, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, liikenne, energia ja ilmastonmuutos.

Alueiden komitean työ on poliittisten ryhmien vetämää kuten parlamentissa. Kansalliset valtuuskunnat ovat yksi toiminnan ja keskustelun alusta. Lausuntoja pohjustetaan valiokunnissa ennen niistä päättämistä koko alueiden komitean tasolla.

Suomen valtuuskunnan toimintaa koordinoi Kuntaliitto, joka tarjoaa komitean kantojen tueksi koko kuntakentän ja aluekentän näkemyksiä.

– Poliittisten puolueiden lisäksi toiminnassa näkyy siis kansallinen näkökulma, Mikko Aaltonen sanoo.

Viime aikoina tämä on näkynyt esimerkiksi keskustelussa ennallistamisasetuksesta.

– Varsinkin isoissa ryhmissä koetettiin nostaa Suomen näkökulmaa esille. Mielestämme onnistuimme hyvin kertomaan muille alueiden komitean jäsenille, miksi olemme tätä mieltä ja miksi Suomen erityispiirteet tuli huomioida.

Kaupungistuminen on Euroopassa pidemmällä

Pehmeästä politiikasta huolimatta alueiden komitean vaikutusvalta on kasvanut, Aaltonen arvioi. Melkein jokaisessa täysistunnossa on paikalla komissaari – aina näin ei ole ollut.

Hämeenlinnalainen Rautio johtaa alueiden komitean suurinta ryhmää (EPP) ja istuu kokouspöydissä komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin kanssa.

Alueiden komitean yhdeksänjäseninen Suomen valtuuskunta on muutenkin näkyvissä asemissa: turkulainen Niina Ratilainen johtaa vihreiden ryhmää ja oululainen Mirja Vehkaperä (kesk.) on yksi Renew Europe -ryhmän kolmesta vara­puheenjohtajasta.

Kokoomuksen Sari Raution tehtävänä on laatia alueiden komitean lausunto budjettiehdotuksesta. Lausuntoa käsitellään valiokunnassa joulukuussa ja täysistunnossa maaliskuussa.

Moni alueiden komiteassa pelkää budjetti­ehdotuksen muun muassa vaikeuttavan suurten kaupunkien sopeutumista demografiseen muutokseen. Asuminen on EU:n tärkeimpiä ajankohtaisia teemoja. Esimerkiksi kaupungistuminen, josta Suomessakin on paljon puhuttu, on Euroopassa huomattavasti pidemmällä kuin Suomessa.

Kiivaasti budjettiehdotusta kritisoinut puheenjohtaja Tüttō edustaa kotimaassaan sosiali­demokraattista Unkarin sosialistipuoluetta ja on toiminut Budapestin varapormestarina. Hän on ensimmäinen unkarilainen minkään EU-elimen johdossa.

Mikko Aaltonen arvioi, että ehdotetussa muodossa uusi budjettikehys näkyisi erityisen karusti juuri Unkarin kaltaisessa autoritaarisesti johdetussa maassa.

– Siellä EU on ollut todella tärkeä paikallistasolle, koska Orbanin hallinto ei rahoita eikä tue niitä alueita, joissa johdossa ei ole Orbánin oma puolue. EU:n instituutiot ovat antaneet mahdollisuuden näille alueille ohittaa kansallinen hallinto ja saada tukea EU:n tasolta.

Saksassa nimitettiin asuntoministeri

Aaltonen on toiminut pitkään alueiden komitean asunnottomuustyössä ja edustaa alueiden komiteaa komission vuonna 2021 perustamassa asunnottomuustyön toimielimessä (European Platfom on Combatting Homelessness, EPCH). Hän laati vuonna 2023 alueiden komitean lausunnon EU:n asunnottomuuspolitiikkaa varten.

Aaltosen mukaan työttömyyden ja asunnottomuuden hoidossa näkyy, että EU-organisaatiota ei ole rakennettu sosiaalisten kysymysten ympärille, vaan enemmän talouden ympärille.

– Se näkyy siten, että tällaisille kysymyksille ei ole selkeää paikkaa.

Asumiskysymyksille laajemmin on kuitenkin luotu tilaa. Komissiossa aloitti tällä toimikaudella asumisesta vastaava komissaari, ja komission odotetaan julkaisevan joulukuussa kohtuuhintaisen asumisen suunnitelmansa.

Vaikka Suomessakin kasvavilla kaupungeilla on paine tuottaa asuntoja tulijoille, väestö kuitenkin jakautuu eurooppalaisittain poikkeuksellisen tasaisesti.

Paine Euroopan suurkaupungeissa on kriittisempi. Aaltonen muistuttaa, että Saksassa on ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin nimetty asuntoministeri.

– Saksassa katsottiin 1990-luvun lopulla, että väestö ei kasva luonnollisesti ja maahanmuuttokin vain tasapainottaa tilannetta. Arvioitiin, että asunto­rakentamiseen ei kannata panostaa. Mutta siinä ei huomioitu, että kaupungistuminen, erityisesti muuttaminen pienemmistä maakuntakaupungeista isoihin kaupunkeihin, muuttaa tilannetta ihan olennaisesti, Mikko Aaltonen sanoo.

– Se on johtanut eurooppalaiseen asuntokriisiin. Sama kehityskulku on havaittavissa monissa muissa jäsenmaissa.

Kaupunki voi muuttua kulissiksi

Kun sijoittajat ostavat merkittäviä asuntomääriä ja odottavat niille tiettyä tuottoa, eurooppalaisten asumisen tapa ja hinta ovat muuttuneet, Aaltonen sanoo. Joillekin asumisesta on tullut paikoin yli­voimaisen kallista, toiset voivat ostaa kau­pungeista kakkoskoteja.

– Asuntoja on suhteessa vähemmän kuin ennen ja niiden omistajat odottavat ihan toisenlaista tuottoa kuin mitä aikaisemmin on odotettu.

Alueiden komiteassa on tekeillä myös lausunto kohtuuhintaisesta asumisen suunnitelmasta.

– Se on saanut isosti huomiota. Kun aiheesta keskusteltiin täysistunnossa, asuntokomissaari oli paikalla, samoin Rooman, Barcelonan, Ateenan ja Firenzen pormestarit, Aaltonen kertoo.

Asuntokriisi näkyy juuri suurissa turistikaupungeissa, joissa matkailijat asuvat Airbnb:n kaltaisissa lyhytvuokrauspalveluissa.

– Se johtaa kasvavaan asuntojen kysyntään, hintojen nousuun sekä siihen, että palvelualojen työntekijöillä, jotka pyörittävät hotelleja ja ravintoloita ja käyvät siivoamassa, ei ole enää varaa asua siellä missä ovat asuneet, kaupungeissa.

Kun matalapalkka-alan työntekijät joutuvat muuttamaan kauemmaksi, kaupunki voi muuttua kulissiksi, jossa ei enää asu paikallisia ihmisiä, Aaltonen varoittaa. Euroopasta löytyy esimerkkejä myös siitä, että yliopistoon hakeneiden määrä on laskenut, kun opiskelijat tietävät että heillä ei ole varaa asua kyseisessä kaupungissa.

– Suomessa tämä näkyy osittain myös Hel­singissä, mutta Rovaniemellä tilanne on kärjistynyt. Esimerkiksi Lapin yliopiston opiskelijoiden on todella vaikea löytää asuntoja.

Esitys veisi paikallisesta kansalliseen

EU:n uuden budjettiehdotuksen tavoitteena on myös parantaa kohtuuhintaisten asuntojen parempaa saatavuutta. Budjetti on historian suurin, noin kaksi biljoonaa euroa. Neuvotteluja käydään vielä ensi vuosi ja seuraavakin. On mahdollista, että esitys vielä muuttuu.

Mutta heinäkuussa annettu esitys siis keskittäisi koheesiovarojen käyttöä paikallistasolta kansalliselle tasolle. Kansallisen päätöksentekovallan merkitys voi kasvaa negatiivisessakin mielessä, Mikko Aaltonen muistuttaa.

– Kansallinen hallinto voi ohjata rahoitusta tietyille alueille tietyillä periaatteilla ja jättää jotkut alueet tai kaupungit vähemmälle.