Vasemmistoliiton viime marraskuinen puoluekokous herätti keskustelua ammattiyhdistysväen roolista puolueessa. Perinteisesti vasemmistoliiton ja sen edeltäjäpuolueiden johtoelimissä on ollut runsaasti työläisammateissa toimivia ja ammattiyhdistysaktiiveja. Ja on edelleen, mutta muutoksiakin on vuosien mittaan tapahtunut. Teollisuusalojen väki on huvennut, palvelualoilla työskenteleviä on puolestaan enemmän, samoin yliopistokoulutuksen saaneita.
Tämä kuvastaa yleistä elinkeinorakenteen muutosta. Teollisuudessa työskentelee aiempaa harvempi, enää noin 20 prosenttia työllisistä. Vielä voimakkaammin on muuttunut vasemmistoliiton jäsen- ja kannattajakunnan koostumus.
SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen (vas.) ei näe tilanteessa ongelmaa.
– Puolueeseen on liittynyt valtavasti uusia ihmisiä. Koulutetut kaupungeissa asuvat naiset ovat löytäneet puolueen, mikä on hieno asia. Toisaalta sen ei millään tavalla pitäisi olla este sille, että duunariksi itsensä mieltävät löytävät paikkansa, ja heitäkin on paljon, Syvärinen kommentoi.
Hän muistuttaa, että taustaltaan teollisuustyöväestöön kuuluvat miehetkin saattavat päätyä äänestämään korkeastikoulutettuja naisia tai jollain muulla alalla työskenteleviä miehiä.
– Ei aina tarvitse olla henkilökohtaista kokemusta asiasta, jotta pystyisi siitä puhumaan. Sekä Li Andersson että Minja Koskela ovat vasemmistoliiton puheenjohtajina puhuneet todella paljon työelämän kysymyksistä, nimenomaan esimerkiksi SAK:laisilla aloilla työskentelevien näkökulmasta.
Pienituloisten puolella
Syvärisen mukaan SAK:laisen ay-liikkeen ja vasemmistoliiton yhteistyö on koko ajan ollut läheistä.
– Välillä on ollut kausia, jolloin toiveet ja odotukset ovat olleet vähän erilaisia ja on ollut tiettyjä linjaeroja, mutta silti aina on tehty yhteistyötä. Myös taloudellinen tuki ay-liikkeen puolelta puolueelle on ollut merkittävää. Tukea on tullut aina myös muille kuin suoraan SAK:laisille ehdokkaille.
Syvärinen on ollut mukana yhteistyössä kummallakin puolella, sillä hän toimi 1990–2000-luvuilla eri vaiheissa niin vasemmistoliiton varapuheenjohtajana, kansanedustajana kuin puoluevaltuuston puheenjohtajanakin.
SAK on Syvärisen mukaan yhä luonteva yhteistyökumppani vasemmistoliitolle, joka politiikan kentillä puolustaa pienituloisia suomalaisia. SAK:n liittojen jäsenten keskipalkat ovat miehillä noin 3 000 ja naisilla 2 300 euroa kuukaudessa.
– Hallituksen tekemät leikkaukset osuvat juuri tähän joukkoon todella pahasti. Vasemmistoliitto on uskottavasti pitänyt tämän porukan puolta niin työelämän kysymyksissä, työehdoissa kuin sosiaaliturvan osalta. Tämä näkyy myös kannatuksessa. Uusimmissa kannatusmittauksissa vasemmistoliiton niin sanottu duunarikannatus on vahvistunut huomattavasti.
Säännöllistä yhteydenpitoa
Perussuomalaiset on vuoden 2011 ”jytkystään” alkaen ollut pitkään suosituin puolue työväestön keskuudessa. Nyt kun puolue on hallituksessa murentamassa työtätekevien oikeuksia, vasemmistopuolueet ovat oppositiosta käsin onnistuneet haastamaan sitä.
Tässäkin yhteistyö puolueiden ja ay-liikkeen kesken on Syvärisen mukaan tärkeää, ja sitä tehdäänkin jatkuvasti.
– Ei ole kysymys yhden, kahden tai kolmen ihmisen paikasta vasemmistoliiton elimissä, vaan siitä, että meillä on toimivat keskusteluyhteydet ja kontaktit ja pystytään tekemään erilaisia ohjelmia yhdessä. Pidämme säännöllisesti palavereja puoluejohdon ja meidän SAK:n hallitusryhmän johdon kesken.
Myös marraskuun puoluekokouksessa valitussa vasemmistoliiton uudessa puoluehallituksessa on monen SAK:laisen liiton toimijoita mukana.
– Aika paljon laineita löi varapuheenjohtajan valinta, mutta sitä ei kannata dramatisoida, Syvärinen toteaa.
Puolueen varapuheenjohtajana kaksi kautta toiminut teollisuusliittolainen pääluottamusmies Jouni Jussinniemi ei tullut enää valituksi. Puheenjohtajistoon valittiin kuitenkin puoluevaltuustoa aiemmin johtanut Miikka Kortelainen, joka on Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) aktiivi ja SAK:n valtuuston varapuheenjohtaja. Ammattiyhdistysväen edustus siis pysyi, mutta liittotausta vaihtui teollisuudesta julkisille palvelualoille.
Puoluehallitukseen SAK:laiset kampanjoivat Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT) toista varapuheenjohtajaa Niko Blomia. Hän ylsi varajäsenen paikalle.
– Kun on ensimmäistä kertaa ehdolla puoluehallitukseen ja tulee tuollainen tulos, ei siihen voi olla muuta kuin tyytyväinen, Blom kommentoi.
Varajäsenillä on aina vähintään läsnäolo- ja puheoikeus kokouksissa. Blom uskoo saavansa työelämäkysymyksiä esille ja tulevansa kuulluksi.
Hallitusyhteistyötä edistämässä
Takavuosina vasemmistoliittolaiset ay-johtajat pyrkivät voimakkaastikin vaikuttamaan tiettyihin vasemmistoliiton linjauksiin ja ratkaisuihin. Keskeistä oli puolueen pääsy hallituksiin ja läheinen yhteistyö SDP:n kanssa. He pohjustivat tuloksekkaasti muun muassa vasemmistoliiton osallistumista vuonna 1995 muodostettuun Paavo Lipposen (sd.) hallitukseen.
Tietokirjailija ja vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri Sirpa Puhakka kertoo, kuinka vasemmistoliittolaiset ay-vaikuttajat jo kauan ennen eduskuntavaaleja kävivät neuvotteluja SDP:n johdon kanssa.
– Vasemmistoliiton puheenjohtaja Claes Andersson oli siinä vaiheessa sivussa neuvotteluista. Tänä päivänä tällainen ei tulisi kuuloonkaan, Puhakka vertaa.
Jyrki Kataisenkin (kok.) hallitusta muodostettaessa vuonna 2011 SAK:ssa lobattiin sen puolesta, että molemmat vasemmistopuolueet olisivat siinä mukana.
– Taustalla on se, että vasemmistoliittolaiset tekevät tiivistä yhteistyötä demarien kanssa ay-liikkeessä, Puhakka muistuttaa.
Hallitusneuvotteluissa vasemmistoliiton neuvotteluryhmiin on kuulunut myös ay-liikkeen toimijoita.
– Se oli win-win-tilanne, jossa hyödynnettiin ay-liikkeessä olevaa työelämän asiantuntemusta, vuoden 2011 hallitusneuvottelujen aikaan puoluesihteerinä työskennellyt Puhakka muistelee.
Ay-vaikuttajat ajoivat vasemmistoliitossa myös esimerkiksi myönteistä kantaa Suomen EU- ja EMU-jäsenyyksiin 1990-luvulla sekä ydinvoiman lisärakentamiseen. Tällaiset kysymykset jakoivat erityisesti vasemmistoliiton, mutta myös liittojen omaakin jäsenistöä.
Puhakka on selvittänyt näitä vaiheita viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan Vasemmistoliiton vallan vuodet.
Ennen vedettiin eri suuntiin
Toinen entinen puoluesihteeri, sittemmin muun muassa toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n pääekonomistina työskennellyt Ralf Sund, muistelee, että takavuosikymmeninä vasemmistoliitossa korostuivat erilaiset intressiryhmät ja esimerkiksi puoluehallituksen paikkoja saatettiin jyvittää niille hyvinkin tarkasti. Sund arvioi, että puolue on tänä päivänä yhtenäisempi: enää ei ole vahvasti eri suuntiin vetäviä porukoita. Kiintiöpaikka-ajattelua on aiempaa vähemmän.
Myös Puhakka näkee, että isoja erimielisyyksiä ay-liikkeen edustajien ja muun puolueväen välillä ei tällä hetkellä ole. Ay-liikkeen suhde poliittiseen agendaan on Puhakan mukaan ylipäänsäkin muuttunut: Keskitettyjen tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aikaan ammatillisilla keskusjärjestöillä oli vaikutusvaltaa muuhunkin kuin varsinaiseen työmarkkinapolitiikkaan. Kun niistä luovuttiin, yleispoliittinen vaikutusvalta väheni.
Energia- ja ilmastopolitiikassa lähentymistä puolueen ja ay-liikkeen välillä on tapahtunut molemmin puolin. Sundin mukaan teollisuuden ammattiliitot olivat jälkijunassa silloin, kun vasemmistoliitto pyrki jo edistämään uusiutuvaa energiaa.
– Minullekin naureskeltiin, että tuulimyllyilläkö sitä paperikonetta pyöritetään. Ja nythän pyöritetään, Sund vertaa.
– Firmat alkoivat ymmärtää, että ympäristötietoisuus on hyvä bisnes. Siinä perässä näyttää tulleen myös ay-liike, koska hyvä bisnes tietää työllisyyttä ja parempia työehtoja.
Linjaerot nykyään vähäisiä
Sund epäilee, että teollisuusalojen ammattiliittoja vaivaa ympäristökysymyksissä edelleen niiden vanha maine, vaikka ne ovatkin päivittäneet linjauksiaan. Tämä saattaa vaikeuttaa niiden edustajien menestystä vasemmistoliiton henkilövalinnoissa.
Joitakin erilaisia painotuksia on edelleen, esimerkiksi suhtautumisessa kaivoshankkeisiin. Toisaalta ydinvoimakysymyksessä vasemmistoliitto on tullut SAK:n linjoille: viime puoluekokouksessa se otti myönteisen kannan ydinvoimaan, joka mainitaan puolueen uudessa poliittisessa tavoiteohjelmassa aurinko-, tuuli- ja geovoiman rinnalla ilmastokestävänä sähköntuotantona.
Työelämäkysymyksissä isoja hiertäviä asioita ei juuri ole ollut, ellei sellaiseksi lueta vasemmistoliiton ajamaa lakisääteistä minimipalkkaa. SAK:ssa haluttaisiin minimipalkkojen toteutuvan vahvojen, yleissitovien työehtosopimusten avulla. Niko Blom ei näe tätä isona linjaerona.
– Kun on tullut esiin esimerkiksi ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä, järeitä toimia tarvitaan. On monta vaihtoehtoa, miten päästään minimipalkkaan. Suunta on sama, Blom kommentoi.
Toimihenkilöt mukaan yhteistyöhön
Vasemmistoliiton jäsenistä aiempaa useammat kuuluvat toimihenkilöliittoihin, joissa vasemmiston rooli on yleensä ollut vähäinen.
– Siellä ei ole perinnettä organisoitua poliittisesti. Ei ole sellaista mobilisointivoimaa kuin Rakennusliitossa, Teollisuusliitossa tai AKT:ssä. Siksi sen sektorin edustajat eivät ehkä tule näkyviin, Ralf Sund pohtii.
Sund hakisi kuitenkin vasemmistoliittoon työelämäosaajia myös toimihenkilöpuolelta.
– Jotkut puhuvat erikseen työväenluokasta ja toimihenkilöistä. Minusta toimihenkilötkin ovat osa työväenluokkaa.
Sund pitää tällä hetkellä tärkeänä erityisesti terveydenhoito- ja sosiaalialojen edustusta.
– Tämä sektori tulee korostumaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ja puhututtamaan ihmisiä esimerkiksi väestön ikääntymisen ja hyvinvointialueiden tilanteen vuoksi. Siellä on edunvalvonta-asento sellainen, joka sopii todella hyvin vasemmistoliiton tämän päivän agendaan.
Vasemmistolaisia nuoria ammattiliittoihin
Vasemmistoliittoon on virrannut paljon nuoria jäseniä ja aktiiveja, mutta ay-toiminnassa nuoret eivät ole samassa määrin aktivoituneet. Vasemmistonuorten entinen varapuheenjohtaja Maiju Salminen pyrkii aktivoimaan oman liittonsa JHL:n väkeä. Hän vetää JHL Vasemmistonuoret -ryhmää, joka toimii JHL:n vasemmiston ja sitoutumattomien ryhmän alla.
– Yksi iso tavoite on se, että me haluaisimme lisää nuoria vasemmistolaisia JHL:n edustajistovaaleissa ehdolle ja läpi, Salminen kertoo.
Seuraavat edustajistovaalit ovat liitossa vuonna 2027, jolloin on myös eduskuntavaalit.
Ryhmässä kirjoitettiin viime syksynä edustajistoaloite sen puolesta, että JHL julistautuisi apartheidista vapaaksi alueeksi tukeakseen palestiinalaisten kamppailua vapautensa ja ihmisoikeuksiensa puolesta.
Ryhmä toisi ammattiliittoihin ja niiden nuorisotoimintaan muutenkin lisää yleispoliittista näkökulmaa.
– Vasemmistonuorten jokavuotinen, ay-asioihin keskittyvä Tammitapaaminen on ollut suosittu. Näkyy, että nuoret ovat kiinnostuneita ay-asioista ja työmarkkinapolitiikasta. On kuitenkin vaikea siirtymä alkaa aktivoitua omassa liitossa.
Lisää vaikuttamisen paikkoja
Vasemmistolaisia nuoria kiinnostaa politiikka, mutta ammattiliitoissa poliittisuus on usein vähäistä.
– Voi olla pettymys, jos liiton nuorisotoiminnassa vain hengaillaan ja syödään pizzaa, Salminen kuvailee.
Päätöksentekoon kiinni pääseminen ammattiliitossa ei ole kovin suoraviivaista.
– Tarvitaan todellisia vaikuttamisen paikkoja ja poliittisuutta lisää. Nuoret haluavat päästä vaikuttamaan, puhumaan politiikasta, tekemään asioita, Salminen korostaa.
Oma haasteensa ovat epätyypilliset työsuhteet.
– Moni nuori haluaa liittyä ammattiliittoon, mutta mihin liittoon liityt, jos sinulla on kolme työpaikkaa tai jos työpaikallasi ei ole työehtosopimusta? Salminen pohtii.
Vasemmistoliiton linjauksiin työelämäkysymyksissä Salminen on tyytyväinen. Hän oli niihin itsekin vaikuttamassa puoluekokousedustajana marraskuussa. Puolueessa on työelämän asiantuntemusta, ja ay-liikkeen edustus puolue-elimissä on Salmisen mukaan hyvä.
– Monesti kun puhutaan, että vasemmisto on unohtanut duunarit, ajatellaan että duunari on mies, joka on tehtaassa töissä. Mutta vasemmistolla on paljon kannattajakuntaa esimerkiksi JHL:n aloilla, julkisen sektorin työntekijöissä, Salminen muistuttaa.
– Puolue voisi tuoda moninaisemmin esille sitä, kuinka monen eri alan ay-aktiiveja meillä on.
Työmarkkinakysymykset ovat usein mutkikkaita eivätkä kaikkein mediaseksikkäimpiä aiheita. Salmisen mielestä vasemmistoliiton tulisi viestiä niistä mahdollisimman yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, räväkästikin, ja viedä omaa visiotaan eteenpäin pelkäämättä vastustajien reaktioita.
Työelämästä halutaan puhua
SAK:n Katja Syvärinen sanoo, että nuoret eri ammattiliitoissa ovat osoittaneet paljon kiinnostusta työelämäkysymyksiin ja tulleet mukaan keskustelemaan niistä.
– Puoluekokouksen jälkeenkin on käyty hyvää vuoropuhelua siitä, miten työelämäkysymyksiä viedään eteenpäin.
Aktiivisia eivät ole olleet vain SAK:laisten liittojen vaan myös esimerkiksi akavalaisten liittojen jäsenet.
– Jos puhutaan, että ay-liikkeen pitää tehdä jotain esimerkiksi hallituksen työelämätoimien torjumiseksi, se on käytännössä tarkoittanut SAK:ta. Ja suurin vastarinta onkin tullut meidän liitoistamme. On hyvä, jos muuallakin nyt herätään, Syvärinen kommentoi.
Syvärinen muistuttaa, että vaikka vasemmistoliiton jäsenmäärä on kasvanut huomattavasti, lähes 15 000:een, ammattiyhdistysliikkeessä jäsenmäärät ovat aivan eri suuruusluokkaa. SAK:n liitoissa jäseniä on noin 800 000. Puolueen ja ay-liikkeen jäsenkehitystä on siksi hankala rinnastaa. Aktiivisia toimijoita ei toki ole ammattiliitoissakaan liikaa.
– Meidän täytyy koko ajan arvioida jäsenhankintaa ja omaa toimintaamme siitä näkökulmasta, että se on kiinnostavaa ja relevanttia myös uusille toimijasukupolville.
Kohti vaalivoittoa
Niin SAK:ssa kuin vasemmistoliitossakin katse on jo vahvasti ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Katja Syvärinen korostaa, että ensi alkuun ehdokasasettelun pitäisi onnistua.
– Jos halutaan, että eduskuntaryhmässä on tulevaisuudessa esimerkiksi teollisuustaustaisia pääluottamusmiehiä tai muita aktiiveja, heitä pitää saada ehdokkaiksi eri puolilla maata ja saada heille vahvat tukiryhmät. Tämä on myös haaste ja toive liittojemme aktiiveille.
Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen (vas.) esitti tammikuussa KU:n verkkolehdessä, että vasemmistoliitolla tulee olla eduskuntavaaleissa uskottava teollisuus- ja elinkeinopoliittinen ohjelma. Hän kaipasi vasemmistoliittoon kakun jakamisen lisäksi myös sen leipomista edistäviä ihmisiä, jotka puhuvat kotimaisen metsäteollisuuden, teknologiateollisuuden ja puolustusteollisuuden puolesta.
Syvärinen kannattaa ehdotusta teollisuus- ja elinkeinopoliittisesta ohjelmasta ja uskoo, että sellainen on mahdollista toteuttaa ay-väen asiantuntemusta hyödyntäen.
Myös Niko Blom näkee yhteistyön jatkosta kysyttäessä eduskuntavaalit keskeisinä.
– Seuraava kehitysaste yhteistyössä voisi olla se, että onnistutaan ehdokasasettelussa ja vasemmistoliitto tekee äärimmäisen hyvän vaalituloksen. Sitä kautta saadaan ay-liikettäkin puolustavia voimia eduskuntaan ja päästään tekemään työntekijöille myönteistä politiikkaa.
uutiskirje 
