Syksyllä 1973 Sigurd Offenrundin piiskaamat muonamiehet paiskivat töitä turvesuolla. Kaivauksissa paljastuu suossa hyvin säilynyt naisen kalmo. Satoja vuosia suohaudassa maanneelta naiselta on leikattu kurkku auki ja toisesta kädestä puuttuu yksi sormi. Lisäksi ruumiin läpi on isketty puinen vaarna varmistamaan, että hän myös pysyy haudassaan.
Harmaatytöksi kutsutun ruumiin kirous astuu heti voimaan. Sen nostamisessa ponnisteleva Sigurd saa sairauskohtauksen ja kuolee siihen paikkaan.
Offenrundin yrmeät jälkipolvet hallinnoivat Ruostemetsäksi kutsuttua aluetta, jossa urbaania löytöretkeilya ja true crimeä harrastavia kiehtoo massiivinen autojen hautausmaa ja viikinkitaloa muistuttava käytöstä poistettu turvetehdas. Sen sisältä löydettiin 29-vuotiaan Elena Resaren murhattu ruumis vuonna 2013. Hänet oli kiinnitetty pylvääseen, johon oli kaivettu riimusymboli. Elenalta oli leikattu kurkku auki ja yksi sormi katkaistu.
Murhasta epäiltyä Elenan aviomiestä Björn Resarea ei koskaan löydetty. Hänen epäillään piileskelevän serkkujensa Offenrundien suojassa Ruostemetsässä.
Anders de la Motten kahdessa edellisessä jännitysromaanissa seikkailtiin luolissa ja salakäytävissä. Ruostemetsässä miljöö on muinaisia salaisuuksia ja myyttejä kantava metsä, jonne ulkopuoliset eivät ole tervetulleita. Monien sanotaan kadonneen sinne, puhutaan uhrimenoistakin.
Uusi vihje Elenan murhasta saa Leonore ”Leo” Askerin kiinnostumaan tapauksesta. Ruostemetsä ja hylätty turvetehdas vetävät vastustamattomasti puolueensa myös toimettomuudessa räytyvää urbex-asiantuntija Martin Hilliä. Lasiprinssi-jutun takia Martin Hill on pitkällä sairauslomalla. Kaksikon välit ovat sen jälkeen viilenneet, mutta toimintaa janoava Martin pääsee mukaan tutkimuksiin. Lisäksi hän saa hyvin palkattua opastustyötä vanhoja rikospaikkoja kuvaavalta salaperäiseltä Vildeltä.
Anders de la Motten Kadonneet sielut -sarja on rikosviihdettä parhaasta päästä. Ruostemetsässä hän yhdistelee taidolla vanhoja myyttejä ja nykypäivän kauhua rikostutkintaan metsässä, jossa aaveet tuntuvat liikkuvan. Kummitusjuttumainen rikosromaani on vastustamatonta luettavaa.
De la Motte kirjoittaa vetävää trilleriä lyhyin luvuin niin, että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Hän vaihtelee tunnelmaa lähes kauhuromaanista viiltävään jännitykseen, mutta myös kepeämpään otteeseen. Apuaan tutkintaan tyrkyttää meedio Madame Rind.
Survivalisti-isänsä Preppaaja Perin kouluttama Leo Asker on monipätevyydessään yliampuva hahmo, jos kirjaa lukee tosikolla asenteella. Konnista Leo kyllä selviää, mutta selviääkö häntä kampittavista itseään epäpätevämmistä esimiehistä? Harmaatyttö-juttukin sysätään Leolle, jotta hän epäonnistuisi.
”Jos sinne menet, kai varuillasi olet. Sillä mihinkään et voi luottaa”, Ruostemetsää kuvaillaan 1800-luvulta peräisin olevassa värssyssä. Lopussa mennään takaa-ajoihin, viime hetken pelastuksiin ja salaisuuksien paljastumiseen. Värssy tulee silloin todistetuksi todeksi.
Huippuunsa mietitty juoni, otteessaan pitävän kerronnan eri tasot ja rytmit ja kiinnostavat päähenkilöt. Mitä vielä puuttuu täydellisestä jännityskirjasta? Ei mitään. Ruostemetsä on sellainen.
Anders de la Motte: Ruostemetsä ( Rostskogen). Suomentanut Aki Räsänen. 413 sivua, Into 2026.
uutiskirje 
