Sosiaali- ja terveydenhuollon menoista lähtisi miljardeja euroja vuodessa, jos yhteiskunta panostaisi ennaltaehkäisyyn. Tämä käy ilmi muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n julkaisemasta Väestön terveys- ja hyvinvointikatsauksesta 2025. Hyvinvointialueiden rahoitus vuodelle 2026 on koko maan tasolla yhteensä noin 27,1 miljardia euroa.
Kaikkiaan terveydenhuollon kustannuksista kolme neljännestä kuluu korjaaviin palveluihin. Toimintakykyä ylläpitäviin palveluihin käytetään 21 prosenttia ja ennaltataehkäisyyn kolme prosenttia. Tuosta kolmesta prosentista kolmanneksen veivät äitiys- ja lastenneuvolat.
Ennaltaehkäisy tarkoittaa esimerkiksi liikuntaan, ruokavalioon, painonhallintaan, päihteisiin, ylipäätään hyvinvointiin ja monia muita terveyteen liittyviä päätöksiä. Ennaltaehkäisyn merkitys tiedetään laajasti, mutta se on sivuroolissa, kun puhutaan soten ongelmista ja niiden ratkaisuista.
THL:n tutkimusprofessori Sakari Karvonen pitää tilannetta harmillisena.
– Tietenkin on turhauttavaa, että vaikka on olemassa tällainen laajasti tunnustettu konsti, ratkaisuja etsittäessä sitä ei oteta keskusteltavaksi, hän sanoo.
Hän toteaa sen johtuvan siitä, että ennaltaehkäisyn arvoa on vaikea todentaa rahassa.
– Varmaankin tärkein ja vaikein syy poliittisen toimenpiteiden kannalta on se, että puhutaan toteutumattomista kustannuksista eli säästöistä, jotka tapahtuvat ilman, että ne näkyisivät menoerinä valtion budjetissa. On vaikea näyttää, että tässä on tehty säästöä.
Vaikutuksia vaikea mitata
Toinen syy Karvosen mukaan on se, että säästö yhdellä sektorilla koituu toisen sektorin hyväksi.
– Nämä ovat hyvin laveita polkuja ja siksi niitä ehkä ei tulla ajatelleeksi. Esimerkiksi elintapoihin liittyvät asiat, joissa aikaansaatavat säästöt tehdään terveyssektorilla, koituvat valtion talouden hyödyksi.
Lisäksi puhutaan pitkistä prosesseista.
– Vaikutukset eivät välttämättä näy vuosien vaan joissakin tapauksissa vasta vuosikymmenien jälkeen, kun ihmisten elämiä säästyy ja terveitä elinvuosia kertyy lisää. Kun vaikutusketjut näkyvät vasta näin pitkän ajan kuluttua, voi niiden vaikutusten osoittaminen olla hyvin hankalaa. Siihen verrattuna päivänpolitiikka on hyvin kärsimätöntä.
Soten säästöistä puhuttaessa ennaltaehkäisy ei nouse esille senkään vuoksi, että sen rahoitus edelleen paljolti kuntien kontolla. Kunnat vastaavat muun muassa kaavoituksesta.
– Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten säästöt yhdellä sektorilla voivat koitua toisen hyödyksi. Hyvinvointialue säästää, jos kunnissa tehdään oikeanlaisia ratkaisuja.
Tulipalojen sammuttelua
Vuoteen 2040 mennessä sotemenojen arvioidaan kasvavan 20 prosenttia.
– Ehkä nyt vihdoin herätään ennaltaehkäisyn merkitykseen, vaikka juuri nyt ei ole toiveikkuutta herättävää kehitystä meneillään. En ole hirveän toiveikas, Karvonen sanoo.
Kulut kasvavat ja huoltosuhde heikkenee.
– Se ei ennusta hyvää. Täytyy toivoa päättäjiltä viisautta siinä, että näihin asioihin puututaan. Tähän liittyy nyt tietenkin myös palveluhenkilöstön saatavuus. Hoitohenkilökuntaa eläköityy ja osaavaa väkeä pitäisi löytää tilalle, mutta sitäkään tarvetta ei ole ennakoitu riittävästi. Kun henkilöstöä vielä irtisanotaan, rahoitusratkaisut tuntuvat ohjaavan tilannetta päinvastaiseen suuntaan.
Tilanne on Karvosen mielestä harkitsematon, koska trendit ovat olleet hyvin tiedossa.
– Luultavasti myös hoitohenkilökunnan mahdollisuudet osallistua ennaltaehkäisyyn heikkenevät tässä tilanteessa. Sammutetaan tulipaloja sen sijaan, että ennaltaehkäistään niitä.
Poikkialaisia ongelmia
Ennaltaehkäisyn yhteydessä puhutaan laajoista kokonaisuuksista, vaikkapa ihmisten työkyvyn ylläpitämisestä, väkivallasta, omaishoidosta, lastensuojelusta, terveyseroista, hintapolitiikasta ja segregaatiosta. Panostamalla sairauksien ennaltaehkäisyyn, hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen hyvinvointialueet voivat esimerkiksi vähentää kalliin erikoissairaanhoidon ja pitkäaikaisen hoivan tarvetta.
– Nämä ovat poikkisektorisia ja hankalia ongelmia syvällä yhteiskunnassa, Karvonen sanoo.
Ennaltaehkäisyn merkitys kuitenkin tunnetaan.
– Ennaltaehkäisyn merkityksen korostaminen ei tutkimusten suunnasta ole uutta. Katselin vastikään esimerkiksi raporttia vuodelta 2013, jossa korostetaan ennaltaehkäisyn merkitystä mielenterveyden saralla. Se on valtiovarainministeriön julkaisu, joten voisi olettaa, että asia olisi ollut tuttu ministeriössä jo hyvän aikaa ennen kuin meidän nykyiset hyvinvointialueet ovat olleet pystyssä, Karvonen kertoo.
– Se on vain yksi esimerkki, mutta kertoo, että tämä ei ole uusi teema.
Lihavuus, mielenterveys…
Ennaltaehkäisy tarjoaa käytännön säästökeinoja.
– Esimerkiksi lihavuustutkijat arvioivat, että jos lihavuuden yleistyminen saataisiin pysäytettyä, se yksin säästäisi terveyspalveluja ja lääkemenoja puolitoista miljardia euroa vuodessa, Karvonen sanoo.
Ei siis vähenemään vaan pysymään ennallaan. Lihavuutta on nyt 30 prosentilla aikuisväestöstä. Luvun ennustetaan kasvavan 40 vuoteen 2040 mennessä. Jos kehitys saadaan pysäytettyä, jo pelkästään terveyspalvelu- ja reseptilääkemenoista säästyisi 1,5 miljardia euroa kymmenessä vuodessa ja laskeva kehitys kaksinkertaistaisi säästöt.
– Mielenterveysperusteisista kustannuksista puolestaan on laskettu voitavan säästää isoja summia vuosittain, jos niistä johtuvia sairauspoissaoloja saataisiin vähennettyä, Karvonen toteaa.
Samaan aikaan kuitenkin työikäisten psyykkinen kuormittavuus on lisääntynyt ja sen ennustetaan lisääntyvän entisestään. Mielenterveyden häiriöihin perustuvat sairauspoissaolot lisääntyvät työikäisillä.
Kohtuullinen liikunta
Vuositasolla yksi miljardi irtoaisi, jos puoletkin suomalaisista liikkuisi kestävyysliikuntasuositusten mukaisesti. Liikuntasuositukset eivät vaadi ylettömiä ponnistuksia, mutta nyt ne toteutuvat heikosti kaikissa ikäryhmissä.
– Pitäisi luoda liikuntamahdollisuuksia eli erilaisia tukia, liikuntatilojen parempaa hyödyntämistä, ryhmätoimintaa, yhteisöllisiä tiloja, Karvonen luettelee.
– Lisäksi palvelupuolella voisi olla moniammatillista yhteistoimintaa, jossa liikunnanohjaus olisi yksi osa.
Yhteiskunta voi ennaltaehkäistä sotemenoja myös vaikkapa saatavuuden sääntelyllä ja hintapolitiikalla.
– Olen leikitellyt ajatuksella haitta-autoilun rajoittamisesta, jossa mietittäisiin, miten saataisiin nostettua autoilun kynnystä. Siihen vaikutetaan rakenteellisilla ratkaisuilla, joilla vaikkapa suositaan joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä.
Liikuntaa voi lisätä muun muassa kaavoituksella.
–Esimerkiksi Vantaalla on rakennettu päiväkoteja, joissa lähiluonto on integroitu päiväkodin yhteyteen. Ei pysytä päällystetyllä piihalla, kun sieltä on helppo lähteä lähiluontoon.
Ei yksin riitä, että tarjotaan mahdollisuus liikkua. Olemassa on perustavammanlaatuista ennaltaehkäisyä.
– Jos elämä menee painiskellessa taloudellisten ongelmien kanssa, tuskin ihminen jaksaa liikkua. Keskeistä olisi taloudellisen tuen järjestäminen niin, että perustoimeentulo on kunnossa, Karvonen sanoo.
Odottaminen kostautuu
Osa ennaltaehkäisyä on terveydenhuollon oma toiminta. jos asiakas joutuu odottamaan palvelua pitkään, ongelmat usein kertautuvat, kun esimerkiksi juuri liikkuminen vaikeutuu.
– Vähintäänkin siitä tulee inhimillistä kärsimystä, kun on todettu palvelun tarve, mutta on epäselvää, milloin palvelun piiriin pääsee, Karvonen sanoo, mutta toteaa, että tämänkin asian merkityksen arvioiminen laajassa mitassa on hankalaa.
– Palveluntarjoajat ovat sitä mieltä, että priorisointia tehdään niin, että kaikki saavat tarvitsemansa palvelut oikeassa ajassa, mutta meillä on alueellista vaihtelua ja eriarvoisuutta siinä, millaisia käytännöt todellisuudessa ovat.
Jos vaikkapa jalkaleikkaus tai kaihikeikkaus viivästyy, siitä voi seurata toimintakyvyn heikkenemistä. Se taas voi tarkoittaa liikkumisen vähenemistä, josta seuraa mielialan laskemista, lihomista ja jopa kroonisia sairauksia.
– Ongelma yhdellä alueella voi kertautua muualla ihmisen elämässä. Se voi näkyä työkyvyssä ja monessa muussa asiassa. Se kertoo siitä, miten oikea-aikainen ennaltaehkäisy olisi tuonut säästöä monessa muussa asiassa myös, Karvonen toteaa.
Neljä ehdotusta alkuun
Mitä sitten olisi kannattavaa tehdä ensimmäiseksi? Ensiarvoisen tärkeäksi ennaltaehkäisyksi Karvonen nostaa materiaalisen perustan turvaamisen väestölle.
– Kun ei ehdoin tahdoin heikennettäisi ihmisten olosuhteita, heillä olisi muutakin mietittävää kuin oma toimeentulo, hän sanoo.
Toiseksi Karvonen luopuisi alkoholin saatavuuden parantamisesta.
– Saatavuuden parantaminen näkyy helposti monenlaisina ongelmina. Nyt ajankohtaisen alkoholin kotiinkuljetus voimaan tullessaan on asia, joka tulee varmasti lisäämään monenlaisia sosiaalisia ja terveysongelmia. Siinä on yksi ennaltaehkäisyn paikka, josta hyvin tiedetään, ettei siihen kannattaisi mennä.
Kolmanneksi Karvonen panostaisi jo ennestään tutkimustenkin mukaan hyvin toimivaan ennaltaehkäisyyn neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
– Neljäntenä panostaisin väestön ikääntyessä vanhusten yksinäisyyden helpottamiseen. Siinä voisi olla digitaalisissakin palveluissa selvittämisen arvoisia ratkaisuja, koska meillä erittäin hajallaan asuva ikäväestö. Muuten vastauksia voisi alkaa etsiä päivätoiminnasta, keskusteluavusta ja toimintakykyyn vaikuttavan avun parantamisesta.
Siihen Karvonen ei halua ottaa kantaa, onko hallituspohjalla merkitystä sen suhteen, miten ennaltaehkäisyä otetaan huomioon.
– Mutta tottahan se on, että monet ongelmat ovat korostuneet tällä hallituskaudella. On tehty aika yksiviivaisen tuntuisia ratkaisuja nimellisesti säästötoimina. Ilman, että olisi mietitty laaja-alaisemmin niitä vaikutuksia, hän siten toteaa.
uutiskirje 
