Kun zimbabwelainen Monica Ben palaa koulusta kotiin, hänen repussaan on kynien ja kirjojen lisäksi lyhty. Lyhdyn valossa 12-vuotias koululainen voi tehdä läksynsä pimeän jo laskeuduttua hänen sähköistämättömään kotikyläänsä. Se sijaitsee Mashonalandin itäprovinssissa, viitisenkymmentä kilometriä Zimbabwen pääkaupungista Hararesta.
Ben on itse tehnyt kannettavan valonlähteensä kierrätysmateriaaleista. Hän lataa lyhdyn akun koulussa, ja se antaa hänelle yhdellä latauksella nelisen tuntia valoa.
– Kynttilät ovat kalliita. Aiemmin minun piti joko lähteä koulusta liian aikaisin tekemään kotiläksyjä tai jättää ne tekemättä, Ben kertoo.
Monica Ben elää pienviljelijävanhempiensa kanssa syrjäisellä maaseutualueella, jonne on vaikea päästä edes maastoautolla. Useimmat seudun talot eivät ole sähköverkossa, ja iltavalon puute vaikeuttaa koululaisten läksyjen lukua ja kotitehtävien tekoa.
Opinnoissa auttava interventio
Hararessa asuva Aluwaine Tanaka Manyonga keksi rakentaa elektroniikkajätteestä ja tyhjistä muovipulloista aurinkoenergialla ladattavan led-valaisimen, jolle antoi nimen chigubhu. Chigubhu on shonankieltä ja tarkoittaa pulloa. Yli sadalle Benin koulun, Manyoshwan peruskoulun oppilaalle on opetettu chigubhu-lyhtyjen rakentamista.
Kaikki alkoi neljä vuotta sitten aurinkosähköjärjestelmän asentamisesta kouluun.
– Manyonga rakensi koululuokkia valaisevan ja puhelinten ja läppärien akut lataavan järjestelmän ilmaiseksi. Seuraavana vuotena hän antoi noin kolmellekymmenelle seitsemännen luokan oppilaalle chigubhu-lyhdyt, jotta he voisivat tehdä läksyjään iltaisinkin, Manyoshwan peruskoulun rehtorina vuodesta 2021 toiminut Godwin Kariramwando kertoo.
Kaksi vuotta sitten Manyonga päätti lyhtyjen lahjoittamisen sijasta opettaa koululaisille, miten valmistaa ja korjata niitä.
– Koululaisten vakava tilanne vaati interventiota, joka auttaisi heitä opinnoissaan, hän sanoo.
Manyongaa innoittaa kekseliäisyyteen sähköverkon huono kattavuus yhdistyneenä muovi- ja elektroniikkajätteen määrän kasvuun. Hän tekee yhteistyötä koulujen kanssa kautta Zimbabwen, ja samalla voimaannuttaa oppilaita paljastamalla heille lyhtyjen valmistamisen salat.
– Kun opetamme koululaisia rakentamaan ja korjaamaan lyhtyjä, annamme heille samalla oppitunnin jätehuollosta, kiertotaloudesta ja uusiutuvasta energiasta.
– Lyhty on helppo pitää toimintakykyisenä ja korjata, joten sillä on pitkä elinkaari.
Helppo valmistaa
Unicefin ja Australian suurlähetystön sekä muutamien paikallisten yritysten tuella Manyonga on tähän mennessä jakanut 1500 lyhtyä eri puolille maata. Sadat oppilaat on opetettu rakentamaan lyhtyjä.
Seitsemäsluokkalainen Nickson Zhuwayo sanoo, että hän tarvitsi vain muutaman oppitunnin.
– Chigubhu on helppo valmistaa. Aloin tehdä niitä jo kuudennella luokalla.
Isoäitinsä kanssa elävä Zhuwayo kiittelee lyhtyä, joka antaa hänelle riittävästi aikaa lukea ja tehdä kotitehtävät.
– Neljä tuntia on paljon. Siinä ajassa saan kaiken tehtyä. Kun kasvan isoksi, haluan tulla luonnontieteiden opettajaksi, Zhuwayo sanoo.
Vain 44 prosentilla Zimbabwen 15 miljoonasta kansalaisesta on ulottuvillaan sähköverkko. Maaseutualueilla sähköä saa vain 20 prosenttia ihmisistä, eivätkä Benin ja Zhuwayon kotikylien kaltaiset yhteisöt ole valtakunnan sähköverkossa. Näiden kylien asukkaat joutuvat kävelemään pitkiä matkoja päästäkseen edes kotiaurinkoenergiajärjestelmien tuottaman sähkön ääreen.
Sähköverkon piirissä olevat puolestaan kärsivät yli puolen vuorokauden mittaisista sähkökatkoista Karibajärven veden vähyyden vuoksi. Karibajärven vesivoimala on Zimbabwen suurin. Lisäksi katkoihin myötävaikuttaa Hwangen lämpövoimalan laitteiston ikääntyminen.
Kierrätys on pakko ja pelastus
Siinä missä sähköstä on pulaa, muovijätteestä on ylitarjontaa. Zimbabwe tuottaa vuodessa noin 342 000 tonnia muovijätettä, noin 18 prosenttia Zimbabwen kaikesta jätekuormasta.
Ympäristöasiantuntija Sharon Hook sanoo, että kierrätys on Zimbabwen pakko ja pelastus. Vain kierrätys voi vähentää ympäristöön päätyvän muoviroskan määrää. Kierrätysprojektien laajentaminen sekä hyödyttää kansantaloutta että voimaannuttaa yhteisöjä.
Rehtori Kadiramwandon mukaan lyhtyprojektin yksi tarkoitus on motivoida koululaisia insinööriopintoihin.
– Tämä toimii: oppilaamme innostavat toisten koulujen oppijoita. He ovat itse asiassa alkaneet jo opettaa vertaisiaan muissa kouluissa, Kadiramwando kertoo.
Monica Ben puolestaan haluaa tehdä lisää lyhtyjä.
– Olen iloinen, että käyttämällä kaatopaikoilta löytyneitä materiaaleja voin itse vähentää jätteen määrää.









