100 000 vuorokautta. Suunnilleen sen verran ovat sijoituspaikoista karkaavat lapset yhteensä teillä tietymättömillä vuosittain. Yhteensä hatkareissuja on noin 4 000, hatkaajia noin 1 500. Yhteensä Suomessa on noin 17 000 sijoitettua lasta. Se tarkoittaa, että useampi kuin joka kymmenes sijoitettu lapsi karkaa ainakin kerran sijoituspaikastaan.
Hatkareissujen aikana nuoret ovat äärimmäisen haavoittuvassa asemassa. Lähes kaikki käyttävät päihteitä. Moni etenkin pojista päätyy väkivallan uhriksi tai tekijäksi. Moni, erityisesti tyttö, joutuu raiskauksen ja jopa ihmiskaupan uhriksi. Joskus käy se kaikkein pahin ja joku kuolee, kuten Pirkanmaalla alkuvuodesta.
Lastensuojelulakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Tähän asti yksi ongelmista on ollut, ettei kukaan ole välttämättä hatkanuoria myöskään etsinyt. Laitoksissa ei ole ollut resursseja eikä poliisilla velvollisuutta. Velvollisuutta ei poliisille ole tulossa nytkään, mutta lisää valtuuksia kiinniottotilanteisiin on – niin myös sijoituspaikkojen työntekijöille.
Mitä lastensuojelun ammattilaiset ajattelevat lakiuudistuksesta ja miten he vähentäisivät hatkareissuja?
Lakiuudistuksen hyödyt
– Tähän astihan tilanne on ollut aika absurdi. Sijaishuollosta on lähdetty etsimään lasta ja tarvittaessa pyydetty virka-apua kiinniottamiseksi, mutta poliisilla ei ole kiinniotto-oikeutta, ellei tehtävä muutu poliisitehtäväksi, sanoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
– Iso osa sijaishuoltopaikoista sijaitsee maaseudulla kaukana pääkaupunkiseudusta, jonne nuoret usein hakeutuvat. Ihan jo työaikalain puitteissa on vaikeaa järjestää etsintöjä ja noutoja.
Lakiuudistus mahdollistaisi sen, että lasta voi etsiä ja hänet voi noutaa muukin kuin tietyn laitoksen vakituinen työntekijä. Muutakin kehuttavaa Pekkarinen löytää.
– Myös työntekijän oikeus tarkistaa lapsen taskut auton ulkopuolella ja tarvittaessa ohjata hänet autoon on hyvä asia. Kuten sekin, että virka-apupyyntö poliisille voidaan tehdä myös laitoksesta, eikä sitä tarvitse kierrättää sosiaalityöntekijän kautta. Myös puhelimen paikantaminen nykyistä matalammalla kynnyksellä on hyvä asia.
…ja ne huolenaiheet
Kuitenkin uudistus sisältää myös eräitä huolenaiheita.
– Aletaanko työntekijältä edellyttää osallistumista kiinniottotilanteisiin, joissa pärjätäkseen pitäisi olla kaapinkokoinen gorilla, jolla on vähintään vartijakoulutus. Riskinä on myös, että tähän alkaa löytyä työntekijöitä, joilla on vähän väärä asenne ja voimaa ruvetaan käyttämään vastoin lain henkeä.
Myös tilanteiden eskaloituminen on riski sekä lasten että työntekijöiden kannalta.
– Suurin riski liittyy kuitenkin viranomaisyhteistyöhön, eli jos poliisi alkaa asennoitua niin, että teillähän on oikeudet, käyttäkää niitä, että me ei tulla. Edelleen pitäisi olla matala kynnys poliisin apuun.
Ongelmaksi muodostuu myös, jos työntekijöiltä aletaan edellyttää esimerkiksi omin päin kolmannen osapuolen asuntoon menemistä. Sosiaalihuoltolain nojalla sen voivat tälläkin hetkellä tehdä sosiaalipäivystäjät myös ilman poliisia, mutta pääsääntöisesti poliisi on mukana.
– Siellä voi olla kämppä täynnä jotain prosenttijengiläisiä, että tilanteet voivat olla aika hurjiakin.
Hatkareissuilla syyllistytään myös rikoksiin. Lastensuojelun asiakkuus ei Suomessa mitenkään automaattisesti indikoi rikollisuutta aikuisuudessa, mutta tutkimusten perusteella hatkaaminen voi indikoidakin. Oikein puuttumalla tuota yhteyttä voidaan lieventää.
Ilman virkahenkilön apua asuntoon menemistä ei tämänhetkisessä luonnoksessa esitetä.
Inhimilliset tekijät
Pekkarinen teki lastensuojelua kehittävän Pesäpuu-yhdistyksen kyselytutkimusten pohjalta ”Hatkassa lapsen silmin” -analyysin (2024). Sen mukaan suurin osa lapsista kertoo hatkaamisensa syiksi sosiaalisten suhteiden puuttumisen ja tunteen, ettei heistä välitetä.
Hatkaan ajavat tekijät oli määritelty hatkaan vetäviksi ja laitoksesta pois työntäviksi tekijöiksi.
– Sosiaaliset suhteet oli se suurin imu. Haluttiin tavata perhettä, päästä seurustelukumppanin luo. Myös läheisistä, kuten sisaruksista, oltiin huolissaan. Tai oli riitoja, joita haluttiin selvittää.
Toiseksi yleisimmäksi syyksi mainittiin laitosolot.
– Liian tiukat säännöt tai ei riittävän tiukkoja sääntöjä, ylipäänsä kokemus ettei kukaan välitä.
Vasta kolmanneksi yleisimpänä syynä mainittiin jännityksen ja vapauden kaipuu.
– Aina puhutaan päihteistä, mutta vain 43 prosenttia mainitsi päihteet syyksi, rikolliseen toimintaan osallistumisen yhdeksän prosenttia. Sosiaaliset syyt olivat yleisin syy, useammalla kuin seitsemällä kymmenestä, mutta ne motivoivat lähes kaikkia.
Erot paikoissa suuria
Pesäpuun Lastensuojelun erityisasiantuntija Minna Minkkinen, joka on myös vasemmistoliiton Tampereen kaupunginvaltuutettu, työskenteli yhdistyksen Hatkassa-hankkeessa. Miten hän vähentäisi hatkaamista?
– Ihan ykkösjuttu on, että lapsi tai nuori viihtyisi sijaishuoltopaikassa eikä siellä olisi esimerkiksi kiusaamista tai muita pois työntäviä kokemuksia. Sitten ovat hatkaan vetävät tekijät, kaverit ja päihteet, jännittävä vapaa elämä.
Hänen mielestään lapselle ja nuorelle tulisi nykyistä enemmän mahdollistaa turvallisesti niitä kokemuksia, joita hän hatkaamalla hakee – siis vaikkapa itsenäisyyttä sekä vapauden ja jännityksen kokemista turvallisin tavoin.
– Ehdottomasti yleisin syy hatkata ovat kaverit ja seurustelukumppanit. Sijaishuollossa olevilla lapsilla esimerkiksi yökyläily on aika jäykkää. Ymmärrän tosi hyvin sen, ettei uskalleta päästää ja tietysti täytyy tietää, missä lapsi on ja millainen meininki, mutta toisaalta tavoitteena on kuitenkin mahdollisimman normaali elämä.
Minkkinen sanoo, että sijoituspaikoissa on valtavasti eroja siinä, miten hyvin tavallinen nuoren elämä mahdollistuu. Eroja on sijoitukseen johtaneissa ongelmissakin ja siinä, mikä lapsen tilanne sillä hetkellä on.
– Ei jostain eholta varmaan paljoa yökyläillä, mutta sitten kun eletään sitä tavallista, vakaata arkea, niin miksi se on niin hirvittävää?
Ongelmat ehtivät kärjistyä
Eho on lyhenne erityisestä huolenpidosta ja tarkoittaa tiivistä moniammatillista laitosjaksoa nuorelle, jonka käytös vaarantaa oman tai muiden terveyden.
Huomattava osa lastensuojelun asiakkaista, jopa kodin ulkopuolelle sijoitetuista, on päätynyt asiakkaaksi kuitenkin alun perin siksi, ettei mielenterveys- tai vaikkapa neuropsykiatrisiin ongelmiin ole saatu apua – eikä usein saada laitosaikana sen paremmin.
– Lastensuojelu kerää tämän rikkinäisen järjestelmän nuoret. On aivan karseaa, miten huonosti se toimii. Sijoitus on kuitenkin iso puuttuminen perheen autonomiaan, Minkkinen toteaa.
Hän sanoo siksi kannattavansa hybridimallia, joissa laitoksessa olisi myös vahva psykiatrinen osaaminen.
– Sille on selvä tarve. Mutta pitää olla myös niin, että avohuollon palveluihin pääsee heti.
Nuorten toiveet kohtuullisia
Myös sillä, miten palvelut on järjestetty, on merkitystä. Usein unohtuu, että pysyvät ihmissuhteet ovat myös sijoitetuille nuorille tärkeitä.
– Tämähän ei ratkea sillä, että on loputtomasti palveluja. Yhteiskunnan ongelmat eivät ratkea, vaikka kaikilla nuorilla olisi terapiakontakti. Nuorten toiveet ovat lopulta tosi pieniä. Kuten, että olisi sama työntekijä. Se ei ole kohtuuton vaatimus.
Työntekijät kuitenkin vaihtuvat usein, sillä työ lastensuojelussa on kuormittavaa.
– Se on iso riskitekijä myös hatkaamiselle. Palveluita ei ole saatu riittävän ajoissa, mutta ei myöskään riittävää vakautta ja pysyvyyttä. Monilla nuorilla on taustallaan rikkonaisia ihmissuhteita ja vaihtuvia olosuhteita, ja sitten toistamme sitä samaa.
Minkkinen huomauttaa, että poikkeuksiakin toki on.
– Mutta erityisesti nuorten sijoituksissa kotiolosuhteet ja perhe eivät välttämättä ole se ongelma.
Hän toteaa kuitenkin, että haitalliset lapsuudenkokemukset ovat yksi lastensuojelun asiakkuutta vahvimmin indikoiva tekijä.
Keskustelematon kiinniotto
Meneillään olevassa lastensuojelulain uudistuksessa Minkkinen näkee sekä hyvää että huonoa. Hyvää on esimerkiksi se, että hatkanneen puhelimen paikannus helpottuu. Työntekijöiden kiinniotto-oikeus on monimutkaisempi juttu.
– Kiinniotto-oikeudesta ei saa tulla velvoittavaa lastensuojelun ja sijaishuollon työntekijöille, sillä heillä ei ole sellaista osaamista kuin poliisilla kiinniottoon eikä se olisi tarkoituksenmukaistakaan. Poliisin velvollisuuksia taas ei juuri lisätty.
Vaarana on, että poliisi voisi kieltäytyä tehtävästä, kuten Pekkarinenkin huomautti.
– Kiinniotto on mielestäni keskustelematon asia eli ajatellaanko se velvollisuutena, millä koulutuksella ja onko se turvallista kaikille. Ei saa syntyä tilanteita, joissa työntekijä joutuu kiinniottotilanteeseen vastoin tahtoaan ja osaamistaan, Minkkinen sanoo.
”Määrä olisi puolitettavissa”
Hatkaaminen on lisääntynyt sitä mukaa, kun lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet. Edelleen lastensuojeluun vuotaa valtavasti asiakkaita toimimattomista peruspalveluista, kun esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmiin ei saa apua.
Kuinka suuri pudotus sijoitettujen lasten määrässä olisi mahdollista nähdä, jos lasten ja nuorten peruspalvelut ja terveydenhuolto olisivat kunnossa?
– Väittäisin, että määrä olisi puolitettavissa, jos meillä olisi toimiva ja kannatteleva sosiaalihuollon ja avohuollon tuki. Jos katsotaan vaikka Etelä-Karjalan aluetta, missä on puolet pienemmät sijoitusluvut kuin muualla keskimäärin, niin siellä on varhaista tukea. Kansainvälisesti vertaillen Suomessa on todella paljon lapsia sijaishuollossa, mikä on hyvinvointivaltiolle käsittämätöntä, Pekkarinen sanoo.
Koko maan lapsista sijoitettuna on noin yksi prosentti, heistä kiireellisesti 0,5 prosenttia. Etelä-Karjalassa huostaanotettuja on kaikkiaan vain 0,4 prosenttia, kiireellisesti sijoitettuja 0,2. Sitten on ”katastrofialueita, kuten Kymenlaakso”, jossa luvut ovat 1,8 ja 0,5. Teini-ikäisistä sijoitettuna on kaksi prosenttia.
– Mikä tässä on erityisen huolestuttavaa niin se, että kasvu on tapahtunut vain ja ainoastaan teini-ikäisten osalta. Pikkulapset ovat ihan samassa tilanteessa kuin ennenkin. Pitäisikö panostaa siihen, että heidät pelastetaan ajoissa sietämättömiltä olosuhteilta, Pekkarinen kysyy.
Lapsia kuultava syistä
Sijoituksia tehdään tilanteissa, joissa muuta vaihtoehtoa ei enää ole, mutta myös ne itsessään aiheuttavat uusia ongelmia.
– Graavit tilanteet ovat selviä, silloin on toimittava. Mutta on paljon tilanteita, joissa kokenutkin työntekijä epäröi. Ruotsalaistutkimuksen mukaan ne teini-ikäiset, joita ei epävarmassa tilanteessa otettu huostaan, pärjäsivät elämässään paljon paremmin kuin ne, jotka vastaavassa tilanteessa otettiin huostaan. Huostaan otetuilla alamäki kiihtyi, Pekkarinen kertoo.
Ruotsalaisaineisto koostui yli 20 000 lapsesta. Myös tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa tehtiin samansuuntaisia havaintoja.
– Teini-ikäisten ongelmat ovat usein väliaikaisia ja voivat olla tosi ikäviä, mutta jos ympäristö niitä vain kestää, niin ne kannattaisi mieluummin kestää. Sijoituksen jälkeen ne voivat olla vieläkin ikävämpiä.
Osan teini-ikäisistä kohdalla sijoitus ei välttämättä johda sen parempaan, mutta osa taas olisi pitänyt sijoittaa kenties jo paljon aiemmin.
– Hatkaamista ei koskaan voida poistaa kokonaan, jos ei panosteta sijoitettujen lasten oloihin ja siihen, että heillä on hyvä ja turvallinen olo. Heitä on kuultava hatkaamisen syistä. Meillä on hyvät suositukset olemassa lasten kuulemisesta, mutta niiden jatkuva ohittaminen on osa ongelmaa. Jos puhutaan lasten päiden yli, syyllistetään heitteille jäänyttä lasta.
lehti 