Litiumteollisuus kukoistaa Chilen pohjoisosassa sijaitsevalla Atacaman suolatasangolla. Samalla tuotanto syö niukkoja vesivarantoja maailman toiseksi kuivimmassa autiomaassa ja vaikuttaa sen eläimiin, kasveihin ja alkuperäiskansoihin. Alueella sataa keskimäärin vain 6,8 millimetriä vuodessa. Viime vuonna ei satanut lainkaan.
Atacaman suolatasanko sijaitsee Antofagastan alueella. Se on 3 000 neliökilometrin laajuinen ja sisältää neljänneksen maailman litiumvaroista. Alue kuuluu niin kutsuttuun litiumkolmioon, johon kuuluvat Bolivia, Argentiina ja Chile. Atacaman suolatasanko on Andien alueen toiseksi suurin suolatasanko, ja se on kärsinyt eniten litiumbuumista, koska sinne pääsee helpommin kuin ylängön suolatasangoille.
Jo aiemmin Atacaman suolatasankoa rasitti kuparikaivostoiminta, joka käytti vettä teollisiin prosesseihin, pölyn sitomiseen ja koneiden jäähdyttämiseen. Sitten litiumbuumi iski voimalla Atacamaan tuoden mukanaan uusia vaikutuksia.
– Alueelta ei ainoastaan oteta vettä vaan sitä ikään kuin louhitaan, kun arvokkaita suoloja erotetaan itse suolaliuoksesta, Tarapacán yliopiston kemian laitoksen tutkija Adriana Aránguiz sanoo.
Vedet vähenevät
Viime vuonna Chilestä vietiin litiumia noin 1,6 miljoonaa euron edestä. Tärkein vientimaa on Kiina. Litium oli Chilen seitsemänneksi tärkein vientituote, vaikka kupari hallitsee yhä maan vientiä.
Litiumin kysyntä kasvaa maailmanmarkkinoilla, koska sitä tarvitaan sähköautojen ja matkapuhelinten akkuihin.
Ympäristöinsinööri Francisco Mondaca kertoo Chilen uhraus, Atacama ja litiumteollisuus –dokumentissa, että litiumyhtiöiden saapumisesta lähtien suolatasangolta on otettu yli kaksi miljardia kuutiometriä vettä.
Sillä määrällä voitaisiin kattaa San Pedro de Atacaman kunnan vedentarve 1100 vuodeksi. Turistien suosima San Pedro de Atacama sijaitsee Antofagastan alueella noin 2 500 metrin korkeudessa, ja sillä on tuhansien vuosien historia.
Mondacan mukaan suolatasangolta pumpataan nykyisin yli 2 000 litraa sekunnissa suolaliuosta. Siitä 75 prosenttia on suoloja, ja suoloista 0,2–0,5 prosenttia on litiumkarbonaattia. Suuren energiatiheytensä vuoksi sitä käytetään akkujen valmistukseen sekä lääketieteellisiin hoitoihin.
Suolatasanko vajoaa
Atacaman suolatasangon allas muodostui miljoonia vuosia sitten. Ympäristöaktivistien mukaan se voi kuitenkin kuivua 40–60 vuodessa.
Geologi Javier Escuderon mukaan suolaliuoksen pumppaaminen laskee suolatasankoa yhdestä kahteen senttimetriä vuodessa, koska sen ytimestä poistuu vettä.
– Siellä, missä ennen oli vedellä täyttyneitä huokosia, on nyt ilmaa. Siksi suolatasanko tiivistyy ja on alkanut vajota, hän selittää.
Suolatasangolla elää rikas linnusto, erityisesti punakaulaflamingoja. Alueella tavataan myös nanduja sekä nisäkkäitä, kuten laamoja ja alpakoita.
Aránguizin mukaan ympäristövaikutusten arviointi ja suolatasankojen hyödyntämistä koskeva sääntely ovat keskittyneet flamingoihin, niiden esiintymiseen ja lisääntymiseen. Ensimmäisinä kärsivät kuitenkin pienimmät eliöryhmät, joita ihmissilmä ei näe.
Näitä ovat kasviplankton, eläinplankton ja makroselkärangattomat: pienet eliöt, joista osa tunnetaan huonosti ja joita arvostetaan vähän.
– Ne ovat erittäin tarpeellisia sekä flamingokantojen tukena että muissa tärkeissä ekosysteemeissä, hän sanoo.
Novandino Litio aikoo tuottaa litiumia vuoteen 2060 asti
Joulukuussa 2025 perustettu Novandino Litioilmoittaa tavoittelevansa jopa 300 000 tonnin litiumkarbonaatin kokonaistuotantoa Atacamassa vuosina 2025–2030 ilman, että veden käyttöä lisätään. Vuosina 2031–2060 tavoitteena on tuottaa vuosittain 280 000–300 000 tonnia litiumkarbonaattia.
Novandino Litio on Chilen valtion ja yksityisten kaivosyhtiöiden yhteisyritys. Hanketta tukee valtion kehitysyhtiö Corfo. Yrityksen taustalla ovat valtion omistama kuparijätti Codelco sekä yksityinen kaivosyhtiö SQM joka on louhinut litiumia Atacaman suolatasangolla 1980-luvulta lähtien.
Codelcon mukaan Novandino on Chilelle strategisesti tärkeä hanke, koska litiumista on tullut keskeinen raaka-aine sähköautojen akuissa ja vihreässä siirtymässä.
Novandino Litio ennakoi merkittävää tuotantoa seuraavien 35 vuoden aikana ja tavoittelee Chilelle keskeistä asemaa maailmanlaajuisilla markkinoilla.
– Suurin haaste on osoittaa, että litiumin hyödyntäminen voi olla kestävää, ja että voimme vähentää suolaliuoksen pumppaamista, lopettaa makean veden käytön ja täyttää tiukat ympäristövaatimukset, emoyhtiö Codelco toteaa.
Yhtiö esittää tänä vuonna ympäristöselvitykset Salar Futuro -hankkeesta. Samalla se aikoo ottaa käyttöön uusia teknologioita, joiden avulla litiumia voidaan erottaa tehokkaammin ja vedenkulutusta vähentää.
– Tavoitteena on vähentää makean veden kulutus nollaan ja säilyttää alueen ekosysteemin kestävyys.
Alkuperäiskansat hajaantuneet
Atacaman autiomaassa elävät myös alkuperäiskansat lickanantayt, diaguitat ja ketšuat.
Atacaman alkuperäiskansojen neuvosto CPA edustaa 18:aa lickanantay-yhteisöä, jotka asuvat Atacaman suolatasankoa ympäröivällä alueella.
Sekä SQM että yhdysvaltalainen Albemarle, jotka ovat hyödyntäneet litiumia alueella vuosien ajan, ovat kuitenkin neuvotelleet kunkin yhteisön kanssa eri tavoin. Se synnytti epäluottamusta.
– Aluksi yhteisöt kerääntyivät yhteen puhuakseen yhdellä äänellä, mutta sitten ne alkoivat irtautua, ja nykyään CPA on valitettavasti hyvin heikko, Aránguiz sanoo.
Hänen mukaansa alkuperäiskansojen kuulemiset, joita tällaisissa tapauksissa edellytetään, järjestetään viime hetkellä, kun päätöksiä on jo tehty. Siksi velvollisuus kuulla alkuperäiskansoja etukäteen ei täyty.
Tämä on Aránguizin mukaan hajottanut sosiaalista verkostoa. Litiumin hyödyntämiseen liittyy hänen mukaansa myös epäjohdonmukaisuuksia, kuten se, että suolatasangosta suojellaan vain tiettyjä osia.
– Novandinon ehdotus hyödyntää aluetta vuoteen 2060 tarkoittaa käytännössä sitä, että tietyt alueet otetaan käyttöön, kun taas toiset jäävät luonnonsuojelualueiksi, Aránguiz sanoo.
Suolatasanko on kuitenkin Aránguizin mukaan yksi kokonaisuus. Se, mitä tapahtuu Atacaman suolatasangon alla, liittyy siihen, mitä tapahtuu ylängön suolatasangoilla.
– Järjestelmät ovat hydrologisesti yhteydessä ja toisistaan riippuvaisia, hän sanoo.
Aránguizin mukaan yhteisöt ymmärtävät, että Atacaman suolatasangolla on rajallinen elinaika.
– Ajatus olisi saada sääntely, joka mahdollistaisi ainakin ylängön suolatasankojen pelastamisen, hän sanoo.
Atacaman suolatasangolta on vuosikymmenten ajan otettu valtavia määriä litiumia. Vaikka tuotantoprosessin tekninen parantaminen voisi lieventää tulevia rajuja vaikutuksia, se ei korjaisi jo kertyneitä vahinkoja.
– Kysymys kuuluu, voiko Atacaman suolatasanko enää toipua, kun sen hyödyntäminen aikanaan päättyy, Aránguiz sanoo.
uutiskirje 
