Tyytymättömyys kanavoitui vaaleissa Perussuomalaisiin. Kyse on osin yleiseurooppalaisesta ilmiöstä, jossa vaihtoehto eliitin versiolle modernisaatiosta näyttää olevan taaksepäin katsova kansallismielisyys.
Vasemmistoliiton tulos oli monessa suhteessa parempi kuin uskalsi edes kuvitella, vaikka toisaalta paikkamääräinen tappio oli ennakoitua pahempi. Helsingissä oli jo ennen vaaleja odotettavissa merkittävä nytkähdys eteenpäin, joka oli odotettuakin massiivisempi. Vasemmistoliitto eteni hyvin myös esimerkiksi Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Jyväskylän ja Joensuun yliopistokaupungeissa saavutettiin vaalipiirien keskiarvoa paremmat tulokset.
Helsingissä ääniosuuden kasvattaminen 6,8 prosentista 10,4 prosenttiin on vailla vertaansa oleva saavutus. Puolue sai 15 000 uutta ääntä. Toisaalta vihreät menettivät vain 5 400 ääntä, joten on epäuskottavaa, että Helsingin Vasemmiston uudet äänet olisivat enimmäkseen entisiä vihreiden ääniä, koska tämä tarkoittaisi, että vihreisiin olisi siirtynyt muualta suuri määrä uusia äänestäjiä.
Helsingin voiton merkittävyyttä lisää sen osuminen juuri pääkaupunkiin, jonka taloudellinen ja sosiaalinen kehitys heijastelee tulevaisuuden kehitystrendejä. Vasemmistoliiton uusi nousu korkeakoulutettujen keskuudessa osoittaa vanhojen ennakkoluulojen murtuneen.
Puheenjohtaja Arhinmäen kahmima äänisaalis on seurausta paitsi henkilökohtaisesta karismasta myös siitä, että Arhinmäki oli ehdokaslistan ylivoimaisesti tunnetuin hahmo ja edustaa monille uudistusta. On tärkeää, että puolueen johtaja edustaa sitä suuntaa, johon puolue pyrkii kehittymään.
Puheenjohtajavalintaa seuranneen mediakiinnostuksen jälkeen Arhinmäki melkein katosi julkisuudesta. Alkuinnostuksen jälkeen poliittinen linja oli maltillistunut lähes huomaamattomaksi. Vaalikamppailun viimeisten kuukausien aikana Arhinmäki palasi kuitenkin onnistuneesti punavihreän vasemmistojohtajan rooliinsa.
Vaikka suurimmassa vaalipiirissä eli Uudellamaalla oli myös positiivisia liikahduksia, isojen nimien poisjääminen heikensi tulosta rutkasti. Vuoden 1995 vaalien 9,3 prosentin ääniosuus putosi näissä vaaleissa jo 5,1 prosenttiin. Vasemmistoliiton kaltaisen puolueen pitäisi saada helposti 3–4 paikkaa jaossa olevista 35:stä, joten yhtä paikkaa voidaan pitää erittäin heikkona tuloksena.
Helsingissä Vasemmisto on onnistunut uudistumaan ja myös näyttänyt sen. Demokratiaa, autonomiaa ja ympäristöarvoja painottavan vasemmiston arvot ja toimintatavat eivät kuitenkaan ole yksinomaan yliopistokaupunkien omaisuutta. Sosialismia ei aikoinaan keksitty edes Suomessa, mutta silti sitä kannatettiin Lapin ja Kainuun korvissa. Uuteen vasemmistolaiseen ajatteluun voi jokainen samastua. Sen siemenet on jo kylvetty, nyt tehtävänä on jatkaa sisältöjen kehittelyä ja ottaa yhteiskunnallinen aloite vasemmistolle.
Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja.
uutiskirje 
