Amnestyn työ ei lopu tekemällä
Maailman suurin ihmisoikeusjärjestö Amnesty International täyttää 50 vuotta. Juhlan kunniaksi Amnesty julkaisee Mitä vapaus on -levyn ja kirjan. Suomen eturivin artistit ovat säveltäneet levylle yksitoista kappaletta, jotka kaikki kertovat ihmisoikeusaktivistin tarinan.
– Meidän tehtävämme on pitää ääntä heidän puolestaan, sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.
Hänen mukaansa ihmisoikeustilanne ei ole viidessäkymmenessä vuodessa muuttunut ainakaan paremmaksi.
– Toisaalta pitää muistaa, että tiedon välitys oli ihan toista 50 vuotta sitten. Tänään me tiedämme enemmän ihmisoikeusloukkauksista, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut aiemminkin.
Vuonna 2010 Amnesty raportoi sananvapauden rajoituksista ainakin 89 maassa ja mielipidevangeista ainakin 48 maassa. Kidutusta ja pahoinpitelyjä dokumentoitiin 98 maassa.
Selvää takapakkia ihmisoikeudet ottivat Johanssonin mukaan vuonna 2001.
– Terrori-iskujen jälkeen turvallisuuskeskustelu on käynyt ylikierroksilla. Ihmisoikeuksia on poljettu turvallisuuden nimissä. Kidutus oli selkeästi häviävä asia, mutta Yhdysvaltain esimerkin mukaisesti muun muassa Venäjä on käyttänyt samoja menetelmiä ja Kiina alkanut puhua uiguureista terroristeina.
Suomellakin pitkä lista
Suomea Amnesty on moittinut siitä, että se vangitsee totaalikieltäytyjät ainoana eurooppalaisena maana. Järjestö pitää totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina. Myös turvapaikanhakijoiden kohtelussa Suomi toimii ihmisoikeuksia monella tavalla loukaten, sanoo Johansson.
– Alaikäisiä turvapaikanhakijoita pidetään säilössä, mitä ei saisi tehdä. Putkassa voidaan Suomen lain mukaan pitää maksimissaan neljä päivää, mutta liian moni turvapaikanhakija viettää siellä pidempiä aikoja.
Amnesty on kampanjoinut Suomessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan vuodesta 2004. Johansson kertoo, että nyt seitsemän vuotta myöhemmin tuloksia alkaa näkyä.
– Kolme isoa lakimuutosta on tehty. Hallitus hyväksyi viime kesänä kansallisen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman. Iso ongelma on, että toteuttamiseen ei tunnu löytyvän rahaa. Lupaus on lunastettu, mutta vain paperilla.
Muutoksen on lähdettävä maan sisältä
Amnesty on Johanssonin mukaan ”viisastunut” alkuajoistaan siinä, että se on alkanut tehdä yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa.
– Ennen yhteistyötä pelättiin, mutta ainoa tapa, jolla voidaan saada muutosta aikaan esimerkiksi Venäjän ja Kiinan kaltaisissa maissa, on yhteistyö paikallisten kanssa. Ilman maan sisältä lähtevää liikehdintää emme pysty muuttamaan järjestelmää.
Esimerkiksi Kiinassa toimivilla suomalaisilla yrityksillä on Johanssonin mukaan mahdollisuus vaikuttaa.
– Suomalainen yrityksen paikallinen tehtaanjohtaja on enemmän kosketuksissa paikallisen todellisuuden kanssa kuin vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Hän pystyisi käyttämään vaikutusvaltaansa pienten muutosten aikaansaamiseksi.
Sähkeistä internetiin
Viidessäkymmenessä vuodessa Amnesty on Johanssonin mukaan muuttunut yhä ammattimaisemmaksi. Maailmanlaajuisesti järjestössä työskentelee yli 2 000 palkattua työntekijää.
– Ei ole helppoa täysin vapaaehtoisena toimijana yrittää muuttaa esimerkiksi Suomen seksuaalirikoslainsäädäntöä. Se vaatii ammattilaisia ja ammattimaista toimintaa.
Myös vaikuttamisen välineet ovat muuttuneet. Johanssonin mukaan toiminnan painopiste oli aiemmin kirjeiden kirjoittamisessa mielipidevankien vapauttamisen puolesta.
– Paikalliset opiskelijaryhmät kokoontuivat yhteen ja tiesivät, että muualla maailmassa on toisia ihmisiä, jotka tekevät samoin. Nyt Internet ja tekstiviestit mahdollistavat tiedonvälittämisen ja kokoontumisen ihan toisella tavalla.
Amnestyssa toimitaan tietyllä tavalla ajan henkeä vastaan, sanoo Johansson.
– Tänä päivänä ihmiset haluavat saada palkintonsa heti. Kun me alamme toimia jonkun vapauttamisen puolesta, sitä on täysin mahdotonta lopettaa kesken. Asioita hänen puolestaan tehdään uudestaan ja uudestaan.
Kaikkein suurin kiitos ihmisoikeuksien puolustajalla on se, kun autettu kävelee toimiston ovesta sisään.
– Kun joku sellainen tulee, ottaa kädestä kiinni ja sanoo kiitos, se antaa voimaa kaiken sen pahuuden keskellä, joka tässä työssä vyöryy yli päivittäin.