Hallitusneuvotteluissa vääntö tiukkenee sitä mukaa kun aikaa kuluu. Lopputuloksen kannalta voi olla hyvä merkki, että hallitusohjelman tekemisessä ei hätäillä, on hallituspohja sitten lopulta mikä tahansa.
Hyvä asia taas ei ole se, että neuvotteluja ympäröi tiivis vaikenemisen muuri. Kun edes perusasioista tai kiistakysymyksistä ei kerrota, niin se ruokkii huhuja ja johtaa helposti siihen, että tärkeät asiat jäävät taustalle, kun kokonaisuuden kannalta vähemmän tärkeät joko vuotoihin tai päättelyihin perustuvat asiat saavat julkisuutta.
Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä vallan kabineteissa tapahtuu. Neuvottelijat voivat pitää yksityiskohdat ja kipuilupisteet omana tietonaan, mutta yleislinjauksissa pitäisi olla avoimempia. Kansalaisten kannalta tärkeää olisi saada tietoa vähintäänkin talousratkaisujen perussuunnista ja myös siitä, miten suuri erimielisyyksien haarukka on. Esimerkiksi huhut leikkauslistoista voivat helposti saada tuulta alleen, vaikka talousasioista ja rahojen kohdentamista ei olisi tehty ensimmäistäkään päätöstä.
Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä vallan kabineteissa tapahtuu.
Kaikkia kuutta puoluetta miellyttävää ohjelmakokonaisuutta, jonka varassa sitten eletään seuraavat neljä vuotta, ei ole helppoa kursia kokoon. Jos talouden perusluvuista, muustakin kuin paljon jauhetusta kestävyysvajeesta, löytyy yhteinen näkemys, niin se aukaissee päätösten padon. Sen jälkeen muihinkin, osin jo melkein valmiiksi neuvoteltuihin asioihin löytyy nopeasti ratkaisu. Jos yhteisymmärrystä peruslinjoista taas ei synny, niin siinäkin tapauksessa on asetettava joku takaraja, jonka jälkeen puolueet tekevät jatkotoimista omat johtopäätöksensä.
Kun mukana on monta puoluetta ja vähintäänkin yhtä monta näkökulmaa, niin eniten erimielisyyksiä aiheuttavat kysymykset jäävät väistämättä loppumetreille. Vääntö jatkuu niin kauan kuin on mahdollista vaikuttaa. Loppumetreillä punnitaan neuvottelijoiden taidot ja turnauskestävyys. Sopu joko löytyy tai sitten ei, ja sen jälkeen kussakin puolueessa edetään varsinaiseen päätöksentekovaiheeseen.
Vasemmistoliiton yhtenäisyyttä hallitusneuvotteluissa on epäilty, kun yksi puolueen laajasta neuvottelukaartista eli jo alun perin neuvotteluihin pitkin hampain lähtenyt kansanedustaja Markus Mustajärvi heitti pyyhkeen kehään. Hän teki henkilökohtaisen ratkaisun. Kun yksi kansanedustaja hyppää sivuun, niin toinen astuu tilalle. Niin kävi nytkin Vasemmistoliitossa.
Vasemmistoliiton neuvottelijat ovat korostaneet, että puolueen rivit pysyvät neuvotteluissa ojennuksessa ja sen edustajat ajavat Säätytalolla asioita puoluekokouksen, puoluevaltuuston ja vaaliohjelmissa esitettyjen tavoitteiden pohjalta. Mitenkä muutoin voi ollakaan, vaikka puolueessa nyt ääntään korottavatkin hallitukseen menon vastustajat?
uutiskirje 