Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) pitää tarpeellisena saada kaikki suomalaiset työpaikat täysin savuttomiksi.
Tiistaina 31. toukokuuta vietetään Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälistä tupakatonta päivää. Päivän tämänkertaisena teemana on tupakoinnin torjuntaa koskeva WHO:n puitesopimus, joka suojelee ihmisiä ja ympäristöä tupakoinnin ja tupakansavun aiheuttamilta terveyshaitoilta.
THL korostaa tämän vuoden kansainvälisen tupakoimattoman päivän teemaan liittyen tarvetta saada suomalaiset työpaikat täysin savuttomiksi. Kukaan ei enää altistuisi tupakansavulle työpaikalla, jos laissa edellytettäisiin kokonaan savuttomia työpaikkoja.
Altistuminen vähentynyt
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja aikaisemmin Kansanterveyslaitos ovat tutkineet tupakansavulle altistumista Suomen työpaikoilla vuodesta 1985. Altistuminen on vuosina 1985–2009 vähentynyt tasaisesti. Suurin vuosittainen väheneminen tapahtui tupakointia työpaikoilla rajoittaneen tupakkalain muutoksen tultua voimaan vuonna 1995.
Vuonna 2009 kodin ulkopuolella työssä käyvistä miehistä 15 prosenttia ja naisista 7 prosenttia altistui edelleen tupakansavulle. Eniten altistuvat tietenkin ne, jotka itsekin tupakoivat, mutta tupakoimattomistakin altistui runsas kuusi prosenttia.
Suomen tupakkalaki sallii edelleen tupakointitilat työpaikkojen sisätiloissa edellyttäen, ettei savu leviä niistä työpaikan muihin sisätiloihin. Ravintoloita lukuun ottamatta työpaikkojen tupakointitiloille ei ole asetettu erityisiä teknisiä vaatimuksia, joilla estettäisiin savun leviäminen.
Lakia myös rikotaan
Viime vuoden aikuisväestön terveyskäyttäytymiskyselyssä lähes puolet työssä käyvissä ilmoitti, että heidän työpaikallaan on tupakkahuone. Lisäksi kolme prosenttia kertoi, että tupakointi on sallittu myös työhuoneessa, mikä on vastoin voimassa olevaa lakia.
Maailman tupakkasopimus hyväksyttiin yksimielisesti WHO:n yleiskokouksessa 2003. Suomessa eduskunta ratifioi sopimuksen vuonna 2005. Euroopan maat ovat ratifioineet sopimuksen paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Suurin merkitys sopimuksella on ollut kehitysmaille, sillä sen avulla ne ovat pystyneet tehokkaasti torjumaan tupakkateollisuuden markkinoinnin leviämistä. Sopimuksen 8. artiklassa todetaan, että maiden on ehkäistävä tupakansavulle altistumista työpaikoilla, julkisissa liikennevälineissä, julkisissa sisätiloissa ja tarpeen mukaan myös muilla julkisilla paikoilla.