Ruta Sepetyksen esikoisromaani Harmaata valoa on järisyttävän herkkä ja lamauttavan julma kuvaus Stalinin vainojen yhdestä osasta. Tarina nojautuu tosikertomukseen kirjailijan isosedän perheen vaiheista Baltian neuvostomiehityksen aikana.
Kertomus kiertyy 15-vuotiaan liettualaisen Linan ja hänen perheensä ympärille. Neuvostoliiton salainen poliisi, NKVD, koputtaa ovelle ja lähtövalmis täytyy olla kahdessakymmenessä minuutissa. Isä on viety jo aiemmin ja neuvokas äiti on ymmärtänyt ommella takkinsa täyteen koruja ja muuta arvotavaraa. Äidin neuvokkuus onnistuukin pitämään lapset yhdessä. Matka Siperiaan on pitkä, lohduton ja epävarma.
Junavaunun ulkoseinään kirjoitettu varkaita ja huoria järkyttää leirille kuljetettavia kenties enemmän kuin mikään mitä myöhemmin tapahtuu. Kauheuksien määrän ja tason kasvamisen myötä leiriläiset kovettuvat kuka milläkin tavalla. Liiallinen inhimillisyys johtaa varmaan kuolemaan, vaikka takeita elämän jatkumisesta ei ole kellään.
Liiallinen inhimillisyys johtaa varmaan kuolemaan.
Harmaata valoa piirtää myös esiin yhden vartijan tarinaa vaikeassa tilanteessa. Hän ei tahtoisi olla tarpeettoman julma, mutta ryhmäpaineen alla ajautuu siihen kuitenkin. Vartijan epävakaa käytös vain lisää vihaa häntä itseään kohtaan, eikä ristiriita käytösten välillä jätä lukijaakaan rauhaan.
Aluksi kirjan teksti vaikuttaa rakenteeltaan yksinkertaiselta ja jopa hieman tönköltä, mutta syy siihen selviää nopeasti. Ruta Sepetys rakentaa hitaan hienovaraisesti syviä henkilöhahmoja. Hahmot tarjoavat sellaista tartuntapintaa, joka tuo tekstin lähelle. Ja saa jokaisen kuoleman tuntumaan aidolta menetykseltä.
Ruta Sepetys: Harmaata valoa. Suomentanut: Maria Lyytinen. WSOY 2011. 354 sivua.
uutiskirje 
