Suomen urheiluseurat pyörivät pääosin vapaaehtoisten voimin. Espoolainen Rami Talme on toiminut talkoolaisena kohta seitsemän vuotta. Talme on mukana koripalloseura Leppävaaran Pyrinnössä, vaikka koripallo ei oma laji olekaan.
– Urheilua on tullut harrastettua jalkapallosta triathloniin, mutta koripallo oli vielä jokunen vuosi sitten täysin tuntematon laji, hän kertoo.
Talmeen toimenkuva on moninainen: hän on joukkueenjohtaja, istuu seuran hallituksessa ja toimii epävirallisena kuvaajana peleissä ja muissa seuran tapahtumissa. Vapaaehtoistoimintaan menevää aikaa ei kannata edes laskea.
– Jos sitä kysyisi vaimolta, vastaus olisi liian paljon, Talme vitsailee.
Ajan kuluttaminen hallilla ei kuitenkaan harmita, koska Talmeen kaikki kolme tyttöä pelaavat seurassa. Harjoituksia on 2-5 kertaa viikossa. Lisäksi pelejä on lähes joka viikonloppu.
– Kun harjoittelun tuloksen näkee, kulutettu aika ei tunnu niin suurelta, Talme sanoo.
Linkki vanhempien ja seuran välillä
Talmeen vapaaehtoisuus kävi ajankohtaiseksi vanhimman tyttären sarjapelien alettua. Hän empi mukaan lähtemistä, sillä juuri perustettu yritys vaati paljon aikaa.
– Lupasin ottaa joukkueenjohtajan homman vastaan, mutta pidätin itselläni oikeuden lopettaa sen koska tahansa.
Joukkueenjohtajalle kuuluu paljon tehtäviä. Talmeen mukaan tärkein rooli on olla vanhempien ja valmentajan välinen yhdyshenkilö. Pelien aikaan joukkueenjohtaja on myös yhteyshenkilö koripalloliiton suuntaan.
Kotipeleissä kotijoukkueen velvollisuutena on hoitaa toimitsijat, vieraspeleissä tehtäväksi jää kyyditysten järjestäminen.
Tietotekniikan ammattilaisena Talme on yrittänyt keksiä tapoja, joilla kyyditykset hoituisivat mahdollisimman helposti.
– Olen laittanut esille Googlen kartan, josta näkyy missä kukakin asuu. Kimppakyytien järjesteleminen on niin helpompaa.
Pääsiäisturnauksessa Ruotsissa Talme piti vanhempia ajan tasalla kirjoittamalla blogia, johon hän päivitti tuloksia ja tilannekatsauksia peleistä.
– Parhaiten voin olla hyödyksi seuralle käyttämällä vahvuuksiani. Toisaalta myös omat työasiat unohtuvat täällä tehokkaasti.
Lisää porukkaa kaivataan
Vaikka vapaaehtoisten löytäminen esimerkiksi sairastapauksissa onnistuu pääsääntöisesti hyvin, Talmeen mukaan lisävahvistuskin olisi tarpeen.
– Jos hankala paikka tulee, vapaaehtoisten rinki on aika pieni. Monella parikin lasta pelaa, joten pelit menevät päällekkäin.
Muutama vuosi sitten seuran olemassaolo riippui siitä, saatiinko hallitukseen riittävästi jäseniä. Talme ei usko, että ihmiset pelkäävät seuratoimintaan liittyviä säännöksiä.
– En usko, että kyse on säännöistä tai byrokratiasta. Suurempi pelko on se, kuinka paljon tämä vie aikaa. Siksi koetamme aktivoida vanhempia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukaan. Kun lapset ovat pieniä, kentällä tapahtuu vähemmän ja pöytäkirjan pitäminen on helpompaa. Isompi kynnys on tulla mukaan, kun pelissä alkaa olla enemmän vauhtia ja toimitsijaksi pitää ryhtyä ihan kylmiltään.
Hyvät tavat kunniaan
Talmeen mukaan tärkeintä vapaaehtoisuudessa on antaa lapsille hyvä kasvuympäristö.
– Viime kädessä halusin hallitukseen juuri siksi, että tämä ympäristö, jossa lapset voivat kasvaa ja tehdä järkeviä asioita, säilyisi.
Usein peleissä saa toimia myös kasvattajana.
– Joissain seuroissa näyttää olevan niin, että mennään kilpailu edellä ja hyvät tavat jäävät unholaan. Siihen täytyy joskus puuttua. Valmentajat eivät ehdi joka nurkkaan.
Ongelmia tulee myös siitä, että vanhemmat ottavat valmentajan roolin.
– Välillä ohjeita satelee niin paljon, ettei lapsi tiedä, ketä kuuntelisi. Näistä säännöistä koetetaan sopia vanhempien kanssa. Kannustaa saa, mutta se pitää tehdä tasapuolisesti ja positiivisella tavalla.
Sarjassa tutustutaan vapaaehtoistyöhön ja sen tekijöihin. Vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuosi.