Mitä Libyassa oikeasti tapahtuu

Pintaa syvemmältä

Tätä kirjoittaessa Libyan tilanne on edelleen kaoottinen. Taistelut jatkuivat torstaina kapinallisten ja Muammar Gaddafin kannattajien välillä maan pääkaupungissa Tripolissa ja Gaddafin synnyinkaupungissa Sirtessä.

Kapinallisten Kansallisen väliaikaisneuvoston NTC:n kerrottiin suunnittelevan siirtymistä maan itäosissa sijaitsevasta Bengasista pääkaupunkiin Tripoliin. Britannian yleisradion BBC:n mukaan väliaikaisneuvoston johtajien välillä käytiin kuitenkin samaan aikaan valtataistelua siitä, kuka olisi lopulta sen johdossa.

Tripolin valtaus ei olisi ollut mahdollinen ilman Naton sotatoimia. Viikonloppuna tuhatkunta kapinallista kuljetettiin Nato-joukkojen avustuksella meritse Misratan kaupungista Tripoliin. Maihinnousua edelsivät Nato-maiden Ranskan, Yhdysvaltojen ja Britannian rajut ilmapommitukset.

Gaddafi oli öljy-yhtiöille hankala kumppani, joka jatkuvasti nosti hintoja ja veroja ja asetti muita vaatimuksia.

Naton sotakoneet ovat tehneet viidessä kuukaudessa yli 7 000 ilmaiskua Libyaan.

Uutisoinnissa vähemmälle huomiolle ovat jääneet Naton pommitusten kuolonuhrit. Kanadalaisen Globalisaatiotutkimuksen keskuksen julkistamassa videossa näytettiin kuvia Zlitenin kaupungissa tehdyn ilmaiskun tuhoista ja uhreista. Pommituksessa kuoli 85 ihmistä, joista suurin osa oli naisia ja lapsia.

Kaikkiaan Naton pommituksissa Libyassa on kuollut ainakin tuhat siviiliä. Kapinallisten ja Gaddafin joukkojen välisissä taisteluissa on kuollut noin 4 000 siviiliä. Lisäksi taisteluissa on kaatunut ainakin 2 000 Gaddafin hallituksen sotilasta ja 4 000 kapinallista.

Nato-maiden Libya-operaation julkilausuttuna tarkoituksena oli nimenomaan siviilien suojelu. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi maaliskuussa päätöslauselman numero 1973, jossa YK:n jäsenmaita kehotettiin tarvittaviin toimiin siviilien ja asuinalueiden suojelemiseksi Gaddafin sotavoimien hyökkäyksiltä.

Libyan ylle määrättiin lentokielto, joka koski myös Libyan matkustajakoneita. Aseiden vienti Libyaan kiellettiin. Libyan korkeimpien sotilas- ja tiedusteluviranomaisten, maan keskuspankin, sijoitusrahaston sekä Libyan valtion öljy-yhtiön ulkomailla olevat pankkitilit jäädytettiin.

Nato-maiden sotatoimet Libyassa eivät silti saaneet muilta mailta epäilyksetöntä kannatusta. YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjä, Kiina, Intia, Brasilia ja Naton jäsenmaa Saksa vastustivat päätöslauselmaa, mutta päättivät kuitenkin äänestää tyhjää.

Venäjä huomautti, ettei päätöslauselmassa määritelty, mitkä maat osallistuisivat Libya-operaatioon, eikä siinä selkeästi rajattu, mitä toimia siviilien suojeluun saattoi sisältyä. Kiina ja Intia kannattivat rauhanomaisia ratkaisuja ja neuvotteluja osapuolten välillä. Brasilia ja Saksa varoittivat, että mahdollinen sota-operaatio aiheuttaisi todennäköisesti suuren määrän kuolonuhreja.

Kun Nato-maat parin päivän päästä aloittivat pommitukset Libyassa, Arabiliitto kritisoi niitä jyrkästi. Myös Afrikan unioni vaati Naton ilma-iskujen lopettamista välittömästi.

Päivittäiset pommitukset kuitenkin jatkuivat. Keväästä asti Ranskan, Yhdysvaltojen, Britannian ja Qatarin erikoisjoukot ovat myös kouluttaneet kapinallisia ja suunnitelleet näiden hyökkäyksiä Gaddafin joukkoja vastaan. Kesäkuussa Ranska toimitti aseita Libyan kapinallisille vastoin YK:n asevientikieltoa.

YK:n päätöslauselma ei antanut Nato-maille valtuutusta syöstä Gaddafin hallintoa vallasta, mutta tämä oli kuitenkin operaation todellinen tarkoitus – öljyn lisäksi.

”Gaddafi osoittautui kansainvälisille öljy-yhtiöille hankalaksi kumppaniksi, joka jatkuvasti nosti hintoja ja veroja ja asetti muita vaatimuksia. Uusi hallitus, jolla on läheiset siteen Natoon, voisi olla länsimaille helpompi kumppani”, New York Timesin taloussivuilla selitettiin maanantaina.

Libyan maaperässä on Afrikan suurimmat öljyvarat. Ennen sisällissotaa maa oli EU:n kolmanneksi suurin öljyntoimittaja, heti Venäjän ja Norjan jälkeen.

Gaddafin Libyassa suurimpia öljyalan toimijoita ovat olleet Italian öljy-yhtiö Eni, brittiläinen BP ja ranskalainen Total. Maassa operoivat myös yhdysvaltalaiset Conoco, Marathon ja ExxonMobil.

Öljy-yhtiöiden osakekurssit nousivat maanantaina, ja raakaöljyn hinta laski.

Länsimaita kiinnostavat Libyassa myös mahdolliset uudet sotilastukikohdat. Kun Gaddafi tuli Libyassa valtaan vuonna 1969, hän ensi töikseen sulki Britannian sotilastukikohdat Tobrukissa ja El Ademissa lähellä Egyptin vastaista rajaa. Seuraavaksi Yhdysvallat sai lähteä Wheelusin lentotukikohdasta Tripolin lähellä. Tilalle tulivat Neuvostoliiton Mig-hävittäjät ja Tu-22-pommikoneet.

Kulissien takana Yhdysvallat on myös pyrkinyt ottamaan haltuunsa Libyan valtion jäädytettyjä varoja puolentoista miljardin dollarin edestä.

Yhdysvaltojen mukaan YK:n turvallisuusneuvoston aiempi päätöslauselma oikeuttaisi sen käyttämään yhdysvaltalaisten pankkien tileillä olevia Libyan valtion rahoja ”humanitaarisiin ja siviilitarkoituksiin”.

Yhdysvaltojen YK-suurlähettiläs Susan Rice ilmoitti YK:n Libyan pakotteita valvovalle komitealle, että vapautettavista varoista 500 miljoonaa dollaria käytettäisiin humanitaariseen apuun ja toiset 500 miljoonaa dollaria maksettaisiin öljy-yhtiöille polttoaineen toimittamisesta sairaaloihin ja sähkölaitoksiin kapinallisten hallitsemilla alueilla.

Viimeinen 500 miljoonaa taalaa olisi määrä maksaa palkkoina ja toimintakuluina Libyan kapinallisten väliaikaisneuvostolle. Kapinallisille tarkoitettu summa maksettaisiin kuitenkin Yhdysvaltojen hallituksen perustamalle Tilapäinen talousmekanismi -nimiselle toimistolle, jolle Nato-maat ovat antaneet tehtäväksi Libyan hallinnoimisen siihen asti kunnes maahan saadaan uusi hallitus.