Makuenin piirikunnassa sijaitsevassa Yumbunin kylässä tutkitaan itse valmistettujen orgaanisten lannoitteiden vaikutuksia viljelykasvien kasvuun ja sadon laatuun. Tavoitteena on löytää viljelijöille edullisia keinoja elvyttää köyhtynyttä maaperää ja vähentää riippuvuutta synteettisistä lannoitteista.
– Teemme yhteisövetoista agroekologista tutkimusta, jossa vertailemme maatiloilla valmistettujen erilaisten biolannoitteiden toimivuutta Kakamegan, Vihigan ja Makuenin piirikunnissa, Bio Gardening Innovations -järjestön eli Biogin koordinaattori Ferdinand Wafula sanoo.
Osa viljelijöistä on matkustanut yli 560 kilometriä Kenian länsiosista Vihigan ja Kakamegan piirikunnista Makueniin tutustumaan kollegojensa lannoitekokeiluihin.
Kasvit paljastavat lannoitteiden erot
Daniel Mulingen maatilalla Yumbunin paikallisyhdistyksen jäsenet ovat kylväneet pienille koeruuduille ja riveille alueella tyypillisesti viljeltyjä kuivuutta kestäviä kasveja, esimerkiksi hernettä, papuja ja maissia.
Kullekin riville on merkitty, millaista biolannoitetta siinä on käytetty. Kokeissa verrataan japanilaista bokashia, kasvien kasvua edistäviä luonnonmukaisia biostimulantteja, hyötymikrobeilla rikastettua kompostia ja kompostoitua karjanlantaa. Vertailua varten yksi rivi on kylvetty kokonaan ilman lannoitetta.
– Tavanomaisessa viljelyssä synteettisten lannoitteiden ravinteita lisätään kuolleeseen maaperään, jotta ne ruokkisivat kasvia suoraan. Me annamme orgaanisilla lannoitteilla elämää maaperälle, jotta se ruokkii kasvia, sanoo Mulinge.
Jokaista riviä seurataan itämisestä lähtien. Viljelijät kirjaavat muistiin rivien itämisasteen sekä versojen vahvuuden ja pituuden. Kukinnan aikana seurataan, mitkä koerivit kukkivat ja tuleentuvat ensimmäisinä.
Pensaspavuista lasketaan tuleentumisvaiheessa terveiden kasvien määrä kullakin rivillä, palkojen määrä pensaissa sekä papujen määrä paloissa. Lisäksi jokaiselta koeriviltä punnitaan sata papua, jotta saadaan selville, millä lannoitteella syntyy laadukkain sato.
– Tämä on käytännön malli luonnonmukaiseen siirtymään. Viljelijät löytävät itse tekemillään kokeilla käytännön vastauksia, jotka vahvistavat heidän ymmärrystään ja luottamustaan omiin taitoihinsa, Wafula sanoo.
Tavoitteena on löytää käytännön keinot, joilla pienen viljelijäjoukon hyväksi havaitsemat luonnonmukaiset uudistukset voidaan jakaa koko yhteisön käyttöön.
Köyhtynyt maaperä uhkaa ruoantuotantoa
Maaperän köyhtyminen on Itä-Afrikan hiljainen kriisi. Yli 40 prosenttia alueen maaperästä on heikentynyt, mikä uhkaa maatalouden perustaa ja alueen kykyä selviytyä ilmastokriisistä. Yksi ongelman syistä on kestämättömien viljelymenetelmien käyttö.
Biolannoitteet voivat ajan mittaan elvyttää maaperää sekä vähentää ja lopulta poistaa riippuvuuden kalliista synteettisistä lannoitteista. Ne auttavat myös säilyttämään maaperän kosteutta ja sopeutumaan ilmastokriisin vaikutuksiin.
Ensimmäisen viljelykauden perusteella bokashi on osoittautumassa yhdeksi parhaista vaihtoehdoista sekä Makuenin kuivilla alueilla että Kakamegan ja Vihigan trooppisissa oloissa.
Bokashi poikkeaa perinteisestä kompostista siten, että orgaaninen aines käytetään hapettomassa ympäristössä. Käyminen käynnistetään muun muassa maitohappobakteereja tai hiivoja sisältävällä mikrobiseoksella.
Mikrobit hajottavat orgaanista ainesta käymisen avulla ja estävät samalla mätänemistä aiheuttavien bakteerien lisääntymistä.
Menetelmä on lähtöisin Japanista, missä keittiöjätteestä valmistetaan pieniä määriä bokashia kotipuutarhoihin. Keniassa viljelijät valmistavat sitä suurempia määriä ja myyvät sitä myös maataloustarvikeliikkeissä.
– Bokashilla lannoitetuilla riveillä pavut tuottivat 20–25 palkoa pensasta kohden. Seuraavaksi parhaiten menestyivät kompostoitua karjanlantaa saaneet rivit, joilla syntyi keskimäärin enimmillään 18 palkoa pensasta kohden, Mulinge sanoo.
Samanlaisia tuloksia saatiin Vihigassa ja Kakamegassa.
– Bokashi on toiminut Vihigan piirikunnassa hyvin vihanneksilla, kuten lehtikaalilla, kurpitsalla ja kevätsipulilla, opintomatkalle osallistunut viljelijä Julius Asitiba kertoo.
Viljelijät haluavat vähentää riippuvuutta tuonnista
Nykyinen lannoitetutkimus kestää kolme sadekautta sekä Länsi- että Itä-Kenian erilaisissa luonnonoloissa. Viljelykausia tarvitaan tutkimukseen useita, koska sademäärä ja ilmasto vaihtelevat kaudesta toiseen.
Biolannoitteiden vaikutusten kirjaamisen lisäksi viljelijät jakavat keskenään perinteistä tietoa tuholaisten torjunnasta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä.
Mulingen mukaan kaikilla Makuenin koeviljelmillä tuholaisia torjutaan biologisilla torjunta-aineilla, jotka valmistetaan paikallisesti saatavista aineksista, kuten tulisesta chilistä, valkosipulista, sipulista, samettikukista ja tupakanlehdistä.
Wafulan mukaan tutkimuksen tulokset voivat hyödyttää myös muita piirikuntien hallintoja, jotka ovat jo ottaneet käyttöön luonnonmukaista viljelyä edistäviä linjauksia.
– Kehotan heitä sijoittamaan tällaiseen tutkimukseen, jotta viljelijöiden ei tarvitsisi olla riippuvaisia tuontilannoitteista, joiden saatavuuteen geopoliittiset tapahtumat usein vaikuttavat, hän sanoo.
uutiskirje 
