Viikkolehdessä oli 16.9. kysymysten palsalla utelu siitä, kuka oli sanonut, että ”kaikki virtaa”. Ja vastaus on tietenkin, että noin 2 500 vuotta sitten elänyt kreikkalainen filosofi ja silloinen ”toisinajattelija” Herakleitos. Ajatus on yksinkertaisuudessaan pelkistetyn nerokas, niinpä sitä ja siihen liittyvää mielikuvaa eri muodoissaan on käytetty aika usein ja moniin tarkoituksiin erityisesti sellaisissa maissa joissa on suuria virtoja. Tuleepa mieleen muun muassa entinen Romania 25–30 vuotta sitten jonka suuruuteen taipuvaisesta johtajasta käytettiin epiteettiä ”ajatusten Tonava”!
Herakleitoksen ajatukseen liittyy vielä se suurempi oivallus, että samaan virtaan ei voi astua kuin kerran, sillä entinen vesi on jo virrannut pois. Tämä kielikuva sopii myös ajatusten tasolle, siksi siihen Romanian kohdalla liitettiin johtavan toverin kohdalla Tonava, joka syytää vettä Mustaan mereen jatkuvasti valtavia määriä. Ja Mustaan mereenhän ne Ceausecun ajatuksen lopulta jäivätkin.
Mutta meillä Suomessa jossa ei ole suuria virtoja, nämä Herakleitoksen ajatukset ovat saaneet hieman toisenlaisia muotoja. Kun olin pikkupoika, kansakoulussa laulettiin usein, että ”yksi hallayö voi viljan kaataa tai voi tulla turma muu”.
Näin laulettiin 40–50-luvuilla, vaikka viimeisimmistä hallaöistä oli kulunut liki sata vuotta. Mutta halla oli kuitenkin niin kova kokemus, etttä siitä muistutettiin lapsia usein. Hallayö näet nousi suosta ja virtasi uhkaavana viljapeltojen ylitse.
Hallayö toimii kokemuksena nykyisin vielä enemmän muistona, mutta sitä voi nähdä yhä ajatustasolla.
Samaan virtaan ei tosin voida kahta kertaa astua menneisyyden ajatuksien kohdalla, mutta ”hallayön” tavoin ilmeisesti ajatteli myös se nykyeduskunnan kansanedusta, joka nimeä ei kannata tautologian takia tässä kirjoituksessa toistaa.
Voi kuitenkin puhua atavismista eli menneen ajan haireesta, ajattelutavasta, joka manaa ihmismieleen menneisyyden kielikuvia sotilasdiktatuurin voimasta ja väkivaltaisesta mielenosoitusten tukahduttamistarpeesta, ei Suomessa vaan Kreikassa, jossa kansa on noussut puolustamaan omia oikeuksiaan elää.
Menneisyyden ajatuspohja virtaa ihmisyhteisössä omalaatuisena harhakuvana silloinkin kun siihen ei ole varsinaista tarvetta. Kaikki näet virtaa, mutta nykyisyys rakentuu menneen pohjalle. Vanhoja konsteja kaivataan kun uusia ei haluta omaksua. Uusien ajatusvirtojen ymmärtäminen ei ole helppoa kansanedustajallekaan. Herakleitoksen kaikki virtaa -ajatus elää kuitenkin yhä.