SYVÄLLE SALATTU (Suomi 2011). Ohjaus: Joona Tena. Käsikirjoitus: Pekka Lehtosaari, Joona Tena, Mikko Tenhunen. Kuvaus: Kjell Lagerroos. Musiikki: Panu Aaltio. Pääosissa: Krista Kosonen, Peter Franzen, Kai Lehtinen, Kari Hietalahti, Viljami Nojonen.
Matila Röhr -tuotannoissa on usein vedenalaisia kohtauksia. Psykologisessa trillerissä Syvälle salattu ne ovat erityisen perusteltuja.
Krista Kosonen näyttelee ympäristöasioihin erikoistunutta juristia ja avioeron partaalle ajautunutta pikkupojan äitiä.
Onko se piru mieheksi vai sittenkin kunnon ukki?
Kaksikko matkaa pienelle Itä-Suomen paikkakunnalle. Juristiäiti on viettänyt siellä varhaisvuotensa vanhempien toimiessa kyläkoulun opettajina.
Pyhälammen suojelu on tarinan nykyhetkeä, menneisyyttä lampeen liittyvä legenda. Se osoittautuu tapahtumissa yllättävän eläväksi.
Uhkaavia enteitä ilmaantuu heti, kun äiti nousee autosta vanhan kotitalon pihalla. Viereen kuin tyhjästä tupsahtava tumma hahmo on ehtaa Peter Franzenia.
Toinen uhkakuva liittyy Kai Lehtisen rooliin. Lehtinen tekee vähäeleisen jurolla peruskonseptillaan ex-opettajasta kihelmöivän arvoituksellisen: onko se piru mieheksi vai sittenkin kunnon ukki?
Ympäristöhässäkkä lähtökohtana perusta on hedelmällinen: on veden väkivahvaa symboliikkaa ja perhedraamaa kahdessa polvessa, mukana kuvioissa myös Kalevala ja yliluonnolliset väreet.
Tarinankulkuun on työstetty näppärää psykologisen kauhujännärin polttoainetta riivattu talo ja kirottu lampi -pohjalta. Kaikki hyvin tähän asti, mutta tarina saa ison särön, kun kyläkoulun tiloissa iskee vedenpaisumus. Kauhun ulkoistaminen rikkoo psykologisen johdonmukaisuuden.
Joka tapauksessa viihdyttävä ja piristävän omintakeinen uusi kotimainen, jossa erityisesti miellyttää Kjell Lagerroosin kuvaus.
Ohjaaja Joona Tenalta leffa on astetta kypsempi työ kuin esikoispitkä FC Venus (2005).