Tuen puute ja kaavoituksen hankaluus hidastavat hankkeita
Suomi ei ole tuulivoimamaa, vaikka luontaiset edellytykset tuulivoiman hyödyntämiselle ovat täällä suhteellisen hyvät. Viime vuoden lopulla Suomessa oli 118 tuulivoimalaitosta. Niiden laskennallinen tuotantokapasiteetti oli 143 megawattia, mikä on noin 0,3 prosenttia sähkön kokonaiskulutuksesta. Se on vähän, sillä koko Euroopassa osuus oli edellisenä vuonna 3 ja maailmanmitassakin 1,3 prosenttia. Tanskassa tuulivoima vastaa peräti viidenneksestä sähkönkulutusta.
– Suomi on jäänyt valtavasti jälkeen. Meidän tuulivoimamarkkinamme on ollut Euroopan mittakaavassa todella heikko, sanoo Suomen tuulivoimayhdistyksen puheenjohtaja Jari Ihonen.
Keskeiseksi syyksi hän nimeää mittakaavavirheen: päättäjät ja media eivät ymmärrä, miten merkittävä energiantuotantomuoto tuulivoima on globaalisti jo nyt ja miten sen merkitys vain kasvaa.
”Markkinat eivät yksin näitä asioita hoida.”
– On valitettavaa, että ihmiset eivät pysty korjaamaan käsityksiään vastaamaan todellisuutta.
Ihosen mukaan vuoteen 2020 mennessä tuulivoima on Euroopassa tärkein uusiutuva energiamuoto ja sen kasvu tulee jatkumaan vahvana.
Hallituksella
vaatimaton tavoite
On tuulivoimaa Suomeenkin tulossa lisää. Hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden mukaan sen kokonaisteho nousisi vuoteen 2020 mennessä 2 000 megawattiin, jolloin vuotuinen sähköntuotanto tuulivoimalla olisi noin kuusi terawattituntia ja reilut kuusi prosenttia kaikesta sähkönkulutuksesta. Tavoiteuran lisäksi selonteossa esitellään tähänastisten toimien ja kehityksen pohjalta laskettu perusura. Siinä tuulivoiman osuus jää yhteen terawattituntiin.
Ihonen luonnehtii tavoiteuraakin kansainvälisesti katsoen vaatimattomaksi.
– Ruotsin tavoite on noin nelinkertainen ja Viron epävirallinen tavoite yli puolet Suomeen verrattuna. Mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Tavoitetta voidaan matkan varrella päivittää.
Muun muassa Suomen Luonnonsuojeluliitto on vaatinut hallituksen tavoitteen nostamista vähintään kaksinkertaiseksi 4 000 megawattiin.
– Suomessa on tällä hetkellä vireillä projekteja 5 000–6 000 megawatin edestä, ja niistä suurin osa on toteutettavissa vuoteen 2020 mennessä. Tottakai 4 000 megawattia on täysin mahdollista, Ihonen sanoo.
Uusiutuviin energianlähteisiin perehtynyt professori Peter Lund Teknillisestä korkeakoulusta on varovaisempi. Hän ei usko, että 4 000 megawattiin eli noin 12 terawattituntiin voitaisiin päästä yhdessätoista vuodessa.
– Teoriassa se olisi mahdollista, mutta edellyttäisi hyvin nopeita toimia. En usko, että siihen päästään, koska olemme nyt niin jälkijunassa. Jos hallitus veisi tuulivoimaa aktiivisesti eteenpäin, mitä se nyt selvästikään ei tee, mahdollisuuksien raja olisi ehkä kahdeksassa terawattitunnissa.
Vuoden 2020 jälkeen Lund pitää isoakin lisäystä mahdollisena.
Syöttötariffin
toteutus yhä auki
Tuulivoima on nopeasti rakennettavaa teknologiaa, mutta tukijärjestelmien puutteellisuus sekä kaavoitus hidastavat hankkeiden toteuttamista. Näissä asioissa hallituksen tulisi Ihosen ja Lundin mielestä toimia aktiivisemmin ja nopeammin.
Tuulivoimaa ja muutakin uusiutuvaa energiaa tuetaan useissa maissa syöttötariffeilla. Niissä sähkön tuottajalle säädetään takuuhinta, ja mikäli markkinahinta on alhaisempi, kuluttajat maksavat erotuksen. Useat maat ovat ottaneet tai ottamassa syöttötariffeja käyttöön. Saksassa jokaisella uusiutuvalla energiamuodolla on oma syöttötariffinsa.
Tarkoituksena on, että kun uusiutuvan energian tuotanto ensin saadaan tukien avulla kasvuun, se alkaa vähitellen kannattaa ilman tukiakin.
Syöttötariffilaki on mukana myös Suomen nykyisessä hallitusohjelmassa, vaikka kokoomus ja sen mandaatilla neuvotteluihin osallistuneet EK:n ja Teollisuuden Voiman edustajat sitä hallitusneuvotteluissa vastustivatkin.
Tällä hetkellä syöttötariffien käyttöönottoa valmistelee laajapohjainen toimikunta. Lundin ja Ihosen mukaan paljon riippuu nyt siitä, minkälainen syöttötariffista lopulta tukee.
– Mikä on sen kustannusperusta? Tuleeko siitä liian niukka niin että se ei kompensoikaan riittävästi? Nämä kysymykset ovat edelleen auki, Lund sanoo,
Hallituspuolueista kokoomus ajaa markkinaehtoista, kilpailuttamiseen perustuvaa järjestelmää. Toimikuntaan kuuluva Ihonen sanoo sen suosivan alalla jo toimivia yrityksiä ja estävän käytännössä uusien toimijoiden mukaantulon.
– Paradoksaalisesti kilpailuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että saadaan poistettua kilpailijoita. Meillä on niin vähän toimijoita ja niin vähän valmiita projekteja, että toimivan kilpailuttamisen edellytykset eivät täyty nykytilanteessa. Viiden vuoden päästä tilanne voi olla jo aivan toinen.
Ihosen mukaan kilpailuttamista on kokeiltu useassa Euroopan maassa, mutta siitä on luovuttu huonojen kokemusten vuoksi. Hän toivoo Suomeen stabiilia järjestelmää, jota ei tarvitsisi heti ryhtyä korjaamaan.
Lupakäytännöt
epäselviä
Tuulivoiman kaavoitusta ja lupajärjestelyjä tulisi Lundin ja Ihosen mielestä selkiyttää.
– Maakuntakaavoissa on varauksia tuulivoima-alueille, mutta kaavoitus on edelleen prosessina vaikea. Vaikka olisi rahaa ja tahtoa, se voi olla iso pullonkaula, Lund sanoo.
Hän korostaa, että rakentaminen ei saisi olla hallitsematonta, vaan siinä tulisi huomioida melu ja muut vaikutukset asutukseen sekä luontoarvot.
– Kaavoitukseen kannattaisi nyt kiinnittää huomiota ja tehdä se kunnolla.
Ihosen mukaan ympäristöviranomaisilta puuttuvat selkeät ohjeistukset esimerkiksi siitä, milloin tarvitaan ympäristövaikutusten arviointia ja mitä sen tulee pitää sisällään. Menettelytavat ja lupakäytännöt vaihtelevat.
– Eri henkilöt eri ympäristökeskuksissa tekevät erilaisia tulkintoja. Tulkinta on oikeastaan täysin mielivaltaista, Ihonen suomii.
Kotimaista
ja työllistävää
Ihonen muistuttaa, että juuri nyt olisi taloudellisesti hyvä aika ryhtyä panostamaan tuulivoimaan.
– Tuulivoimaloiden hinnat ovat tilapäisesti vähän laskeneet, ja nopea liikkeellelähtö on sen takia kustannustehokasta. Kaikki toimenpiteet, joilla sitä hidastetaan, maksavat enemmän.
Ihonen pitää siksikin tärkeänä, että syöttötariffijärjestelmä saataisiin voimaan ensi vuoden alusta ja toimijoille jo syksyllä tieto siitä, minkälainen se tulee olemaan.
Peter Lund nostaa tärkeänä taloudellisena argumenttina esille tuulivoiman ja muun uusiutuvan energian kotimaisuuden sekä työllistävyyden. Ydinvoimassa sekä teknologia että pääosa työvoimasta tulee ulkomailta.
– Uusiutuvat energiamuodot perustuvat kotimaiseen työhön ja osaamiseen ja saattavat luoda myös vientimahdollisuuksia. Sieltä voisi lähteä liikkeelle uusia nokioita mitä on kaivattu. Ydinvoimasta niitä ei lähde yhtään.
Teollisuuden
kädenjälki näkyy
Lund tähdentää, että tuulivoiman ja muun uusiutuvan energian kehittämisessä kaiken a ja o on lopulta energiapoliittinen peruslinjaus.
– Jos katsotaan, miten muissa maissa tuulivoima on lähtenyt liikkeelle, niin se on vaatinut energiapoliittisen linjauksen. Markkinat eivät yksin näitä asioita hoida. Saksassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa on tehty poliittinen päätös, että lähdetään rakentamaan tuulivoimaa.
Suomessa energiapolitiikan sisällön määrittää Lundin mukaan pitkälti raskas teollisuus, jonka intressit ovat ydinvoimassa.
– Se näkyy haluttomuudessa investoida tuulivoimaan, Lund toteaa.
Myös hallituksen uusimmassa ilmasto- ja energiastrategiassa teollisuuden kädenjälki näkyy hänen mukaansa vahvasti.
Lund muistuttaa, että Saksassakin 15 vuotta sitten voimayhtiöt esittivät ydinvoiman ainoana vaihtoehtona, mutta kun hallitus päätti silti tukeutua uusiutuvaan energiaan, myös isot energiayhtiöt lähtivät sen tuottamiseen mukaan.
– Aloitejohtajuus pitää olla valtiolla.
Jos Suomeen rakennettaisiin kolme uutta ydinvoimalaa teollisuuden ja kokoomuksen Jyri Häkämiehen toiveiden mukaisesti, tuulivoiman merkittävä lisääminen jäisi Lundin mukaan pois kuviosta jo pelkästään sähköverkon rajallisen siirtokapasiteetin vuoksi.
Energian
kulutus kuriin
Tuulivoiman ohella muita varteenotettavia uusiutuvan energian muotoja ovat Lundin mukaan Suomessa tällä hetkellä erityisesti biokaasu ja kierrätyspolttoaineet. Aurinkovoiman hän arvioi tulevan suuressa mittakaavassa ajankohtaiseksi vuoden 2030 jälkeen.
Pelkkä uusiutuvien energianlähteiden lisääminen ei kuitenkaan riitä ilmastonmuutoksen torjumiseen. Lund korostaa energiankäytön tehostamisen merkitystä.
– Jos energiankäyttö kasvaa holtittomasti, sitä on vaikea saada uusiutuvilla tyydytettyä. Vaikka tuotettaisiinkin paljon uusiutuvaa, sen osuus ei silloin nouse. Energiankäyttö pitää saada tasaantumaan.
uutiskirje 
