Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski vaatii selkeitä linjauksia taide- ja kulttuurialan työttömyysturvan tulkintoihin. Hänen mukaansa alan työntekijät joutuvat kohtuuttomien ja vaihtelevien viranomaisratkaisujen kohteeksi, ja jopa harrastustoiminta voidaan tulkita yrittäjyydeksi.
Keskustelu kiihtyi, kun Ilta-Sanomat nosti 25.3. esiin keravalaisen Jannen tapauksen. Jannen musiikkiharrastus johti viranomaiskierteeseen, jossa epäiltiin, ettei hän olisi työmarkkinoiden käytettävissä. Lopulta harrastus tulkittiin sivutoimiseksi yritystoiminnaksi, vaikka kyse ei ollut ansiotarkoituksesta.
Lohikoski pitää tapausta esimerkkinä järjestelmän epäinhimillisyydestä.
Tämähän on kafkamaisuuden huippu! Ihmisen on saatava harrastaa, ja taiteentekijän on saatava ylläpitää ammattitaitoaan
– Tämähän on kafkamaisuuden huippu! Näiden tapausten ihmiskuva on kestämätön eikä huomioi millään tasolla taide- ja kulttuurialan erityispiirteitä. Ihmisen on saatava harrastaa, ja taiteentekijän on saatava ylläpitää ammattitaitoaan, hän sanoo.
Lohikoski teki asiasta kirjallisen kysymyksen alkuvuodesta. Ministerin vastauksen mukaan nykyinen ohjeistus on riittävä, mutta Lohikoski on eri mieltä. Hänen mukaansa käytännön tulkinnat osoittavat, että pelkkä mahdollisuus ansaita tuloa taiteellisesta toiminnasta voi johtaa siihen, että henkilö katsotaan päätoimiseksi yrittäjäksi.
– Se, että toiminnalla on jokin teoreettinen tulon mahdollisuus, ei vielä tarkoita, että henkilö työllistyy sillä päätoimisesti tai olisi pois työmarkkinoiden käytöstä. Taidealalla näkyvyys, työnäytteiden tekeminen, julkaiseminen ja ammattitaidon ylläpito ovat usein työnhaun edellytys, eivät osoitus yrittäjyydestä, Lohikoski huomauttaa.
Taide- ja kulttuurialalla työ muodostuu usein lyhyistä toimeksiannoista, teosmyynnistä, apurahoista ja tekijänoikeuskorvauksista. Pirstaleinen tulonmuodostus tekee työttömyysturvan arvioinnista haastavaa ja altistaa taiteilijat tulkintariskeille. Lohikosken mukaan aktiivisuus työnhaussa voi pahimmillaan kääntyä itseään vastaan, jos työnäytteiden tekeminen tai näkyvyyden ylläpito tulkitaan yrittäjyydeksi.
Huolta herättävät myös takaisinperintätapaukset, joista osa on julkisuudessa liitetty viranomaisvirheisiin. Lohikoski painottaa, että työttömän ei pitäisi joutua kantamaan taloudellista riskiä tilanteissa, joissa ohjeistus on epäselvää tai virheellistä. Hänen mukaansa on olennaista selvittää, ovatko ongelmat yksittäisiä vai viittaavatko ne laajempaan järjestelmätason epäkohtaan.
lehti 