Viikko sitten Ylen Pressiklubi-ohjelmassa Paavo Arhinmäeltä tiukattiin, miksi hän asettuu presidenttiehdokkaaksi, vaikka ei voita vaaleja.
Kysymys on oikean suuntainen, mutta riittämätön. Miksi kukaan ylipäänsä osallistuu mihinkään vaaleihin, kun gallupit on keksitty?
Ekonomistinen politiikka syrjäyttää yhä uusia asioita demokraattisen kontrollin ulkopuolelle.
Vaaleja tarvitaan enää lähinnä kulissiksi peittämään asioiden todellista tilaa. Kansanvalta on lakkautettu hitaiden prosessiensa takia markkinoille vahingollisena puuhasteluna. Demokratia on sana vailla sisältöä.
Pääministeri Jyrki Katainen puhuu koko ajan luottamuksesta. Kenen luottamusta hän tavoittelee? Suomalaisten äänestäjien?
Ei tietenkään. Politiikan tarkoituksena ei ole muuttaa maailmaa kansalaisten luottamuksen varassa. Sen sijaan on saavutettava ja pidettävä joka päivä yllä markkinoiden luottamus. Sen edestä jo useampi eurooppalainen hallitus on joutunut jättämään paikkansa. Suurmielenosoitukset ja yleislakot Etelä-Euroopassa eivät tähän pysty eikä markkinoiden luottamusta nauttivien hallitusten perustamiseen tarvita nykyään vaalejakaan.
Professori Teivo Teivainen julkaisi kymmenkunta vuotta sitten tutkimuksen, jonka Yhdysvaltain sosiologiyhdistys palkitsi parhaana maailmanjärjestelmää käsittelevänä väitöskirjana. Sen sanoma kuului, että ekonomistinen politiikka syrjäyttää yhä uusia asioita demokraattisen kontrollin ulkopuolelle. Jos kehitys jatkuu, demokratialle uhkaa käydä kuten useimmille monarkioille. Kulissit jäävät, sisältö kuihtuu.
Jatkuihan se kehitys ja jatkuu yhä, kiihtyvällä vauhdilla. Sana demokratia alkaakin kuvata yhtä paljon Suomea kuin monarkia Ruotsia. Paitsi että Ruotsin Vickan-prinsessa on tavattoman suosittu, mutta Suomessa vain Sauli Niinistö yltää prinsessamaisiin kannatuslukuihin. Ja hänkin siksi, että Niinistöä – entistä puoluejohtajaa ja kovaotteista ministeriä – pidetään jonkinlaisena epäpoliitikkona.
Luottoluokittajien ylivallan demokraattiseen päätöksentekoon myönsi julkisesti jo valtiovarainministeri Iiro Viinanen vuonna 1991. Euron kriisi on vain tehnyt pelin aiempaa alastomammaksi ja vaikeuttaa kulissienkin pystyssä pysymistä.
Palataksemme alun kysymykseen, kyllä niitä ehdokkaita kannattaa silti asettaa kaikkiin vaaleihin. Varsinaisia demokratian esitaistelijoita ovat juuri ne ehdokkaat, jotka lähtevät suurimmalta takamatkalta ennakkosuosikkiin nähden. He varmistavat, että kaikkia ajatussuuntia kannattavilla on joku jota äänestää.
Niin ennakkosuosikeilta kuin muiltakin kaivataan tulevissa vaalikeskusteluissa näkemyksiä myös demokratian tilasta. Markkinavallankumouksen etulinjassa Suomessa on ollut kokoomus. Mitä asiasta sanoo kokoomuksen presidenttiehdokas?
uutiskirje 