Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan suuttui perinpohjin Ranskalle Ranskan kansalliskokouksen hyväksyttyä lain, jonka mukaan on rikos kiistää Turkin tehneen armenialaisten kansanmurhan ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915.
Turkki on aina kiistänyt kansanmurhan ja syyttää nyt Ranskaa historian vääristelystä. Asia on hiertänyt Ranskan ja Turkin muuten hyviä välejä. Turkki kutsui alkajaisiksi suurlähettiläänsä kotiin ja uhkasi kauppakiellolla, mikäli Ranskan ylähuone eli senaatti vahvistaa lain vuodenvaihteen jälkeen.
Parlamentin alahuone eli kansalliskokous on oikeiston käsissä, senaatista taas tuli vasemmistoenemmistöinen äskeisissä vaaleissa.
Kansanmurhan kiistämisestä voi saada jopa 45 000 euron sakon.
Tämä on toinen kansanmurha, jonka kiistämisen Ranska on luokitellut rikokseksi. Ensimmäinen oli juutalaisten kansanmurha toisen maailmansodan aikana. Kansanmurhien julkisesta kiistämisestä voidaan rankaista jopa 45 000 euron sakolla.
Ranskassa asuvat turkkilaiset osoittivat joukoittain mieltään kansalliskokouksen edessä. Äänestyksessä oli paikalla hyvin vähän kansanedustajia. Heistä viitisenkymmentä äänesti lain puolesta, kuusi vastaan.
Sarkozy kampanjoi
armenialaisten äänillä
Armenian ulkoministeri Edouard Nalbaldian taas kiitti Ranskaa. Ranskassa on arviolta puoli miljoonaa armenialaista, joiden näkyvin hahmo ja puolestapuhuja on maailmankuulu laulaja Charles Aznavour, joka lähetti presidentille kiitoskirjeen ilmaisten ”ylpeyden ja kiitollisuuden tunteensa”.
Ranskassa arvosteltiin äänestyksen järjestämistä juuri nyt, kun kevään presidentinvaalien lähestyessä presidentti Nicolas Sarkozyn kannatus on yhä alamäessä. Tullakseen valituksi toiseksi vaalikaudeksi hän tarvitsee uusia tukiryhmiä. Armenialaiset äänestäjät voisivat pelastaa tilanteen.
Ranskan ja Turkin pitkään hyvinä pysyneet välit tulehtuivat, kun Sarkozy ilmoitti avoimesti olevansa Turkin EU-jäsenyyttä vastaan. Suhteet vain pahenivat, kun kiireinen presidentti teki neljän tunnin viuhahduksen Ankarassa helmikuussa. Turkissa vierailun ylimielisyys tulkittiin uudeksi nöyryytykseksi.
Kritiikin edessä Sarkozy lupasi tulla maahan viralliselle valtiovierailulle vaimonsa Carla Brunin kanssa. Sekään ei taida olla hyvä ratkaisu, silla satiirinen viikkolehti Le Canard Enchainé oli tietävinään, että Sarkozy päätti Armenia- äänestyksestä Carlan takia. Tämä tunnetaan ihmisoikeusaktivistina.
Ranskalaiset ovat suhtautuneet yleensä kielteisesti tällaiseen vaalitaktiseen diplomaattiseikkailuun. Samaisen satiirilehden mukaan ulkoministeri Alain Juppé olisi kutsunut lakia ”typeryydeksi jota ei voi edes nimetä”. Kiukkuisimmat vastustajat löytyvätkin Sarkozyn omista joukoista.
Kauppasuhteet
kärsivät
Istanbulissa asuu noin 4 000 ranskalaista, joista suuri osa toimii ranskalaistuotteiden vientitehtävissä. Turkissa toimii 400 ranskalaista yhtiötä, muun muassa Carrefour, Renault, Areva ja Sodexo. Ranska on toiseksi suurin investoija Turkissa.
Turkkilaiset uhkaavat boikotoida ranskalaistuotteita ja sulkea markkinat. Ranskalaiselle taloudelle tämä olisi paha isku.
Eniten tilanteesta kärsivät Turkissa asuvat ranskalaiset, jotka pelkäävät joutuvansa Sarkozyn politiikan syntipukeiksi. Eivät ranskalaiset tähänkään saakka ole tulleet kovin hyvin toimeen turkkilaisten kanssa kuuluisan ylimielisyytensä takia.
Ranskan omat
kansanmurhat
Turkin pääministeri Erdogan muistutti kiukkuisessa reaktiossaan, että Ranskalla on muistelemista omissa kansanmurhissaan varsinkin Algeriassa.
Kun Ranskan siirtomaat alkoivat 1950-luvulla vaatia itsenäisyyttä, Tunisia ja Marokko saivat itsenäisyyden vuonna 1956 neuvottelujen avulla.
Algeriassa sen sijaan käytiin vuosina 1954–1962 pitkä ja verinen sota, jossa vastakkain olivat Ranskan valtio ja Algerian itsenäisyyttä vaativat FLN.
Algerian sodan uhrien määrästä ei ole virallista tietoa. Algerialaislähteissä puhuttiin jopa yli 150 000 uhrista, ranskalaislähteiden mukaan kuolleita oli huomattavasti vähemmän.
Ranska käytti kuitenkin kovia keinoja, kidutuksia ja summittaisia tappoja, joista parhaiten todisti ranskalais-algerialainen L’humanité-kommunistilehden toimittaja Henri Alleg julkaisemassaan kirjassa La Question, kysymys.
Algerialaisten vaino jatkui sodan jälkeen Ranskassa, kun Pariisin metrossa ammuttiin algerialaispakolaisia. Myöhemmin heitä heitettiin kylmästi Seinejokeen kuolemaan.
Ranskalaiset ovat halunneet unohtaa nämä historian vaiheet. Historian kaapissa kun on monia muitakin luurankoja, muun muassa Indokiinasta ja Afrikasta.